Vastasyntyneen verenkierrossa tapahtuu merkittäviä muutoksia syntymän jälkeen sikiöaikaisen istukan kautta tapahtuvan veren happeutumisen muuttuessa keuhkojen verenvirtauksesta riippuvaksi. Keuhkojen verenkiertovastuksen jäädessä korkeaksi verenkierto keuhkoissa on vähäistä ja tästä seuraa vastasyntyneen happeutumisongelma.
Tavallisimpia syitä ovat ohimenevä hengitysvaikeus (adaptaatiohäiriö), jonka taustalla voi olla infektio, mekoniumaspiraatio tai syntymään liittyvä hapenpuute. Sikiöaikainen, krooninen hapenpuute voi myös johtaa syntymänjälkeiseen pulmonaalihypertensioon.
Niukka lapsiveden määrä voi aiheuttaa keuhkojen vajaakehitystä, joka voi johtaa vaikeaan hengitysvajaukseen ja pulmonaalihypertensioon syntymän jälkeen. Nesteen kertyminen keuhkopussiin lisää pulmonaalihypertension riskiä. Synnynnäisessä palleatyrässä useimmat lapset tarvitsevat myös pulmonaalihypertension hoitoa.
Hoito suunnataan aiheuttavan syyn mukaisesti sekä tukemaan sydämen ja keuhkojen toimintaa. Jos kaasujen vaihto tavanomaisessa hengityskonehoidossa on riittämätöntä, käytetään korkeataajuushengityskonehoitoa. Usein lapsi tarvitsee hengitettävää typpimonoksidia, joka laajentaa keuhkoverisuonia. Tukihoitona on riittävä kipulääkitys ja verenkierron tukihoito, tarvittaessa lihasten relaksointi lääkkeellisesti. Ravitsemus toteutetaan suonensisäisesti.
Pulmonaalihypertensio voi olla henkeä uhkaava tila. Jos edellä mainitusta hoidosta huolimatta tilanne huononee, soveltuvassa tilanteessa harkitaan ECMO-hoitoa, jota voidaan antaa Helsingissä tai esimerkiksi Karoliinisessa sairaalassa Ruotsissa.