Keskosen krooniselle keuhkosairaudelle on tyypillistä hengitysvaikeuksien jatkuminen ja hengitystuen tarve ensimmäisten elinviikkojen jälkeen. Hengitysvaikeudet saattavat jatkua useiden kuukausien ajan ja voivat pitkittää sairaalahoidon kestoa. BPD:n kehittymisen suhteen suurimmassa riskissä ovat erittäin epäkypsät keskoset. Kasvun myötä keuhkokudos kasvaa ja hengitysvaikeus lievittyy.
BPD:n hoito on oireenmukaista. Sairaalahoidon aikana saatetaan käyttää nesteenpoistolääkkeitä (hydroklooritiatsidi ja spironolaktoni) ja ajoittain myös keuhkoputkia avaavaa lääkettä (esimerkiksi salbutamoli-inhalaatio). Yleensä lääkityksestä päästään eroon ennen kotiutusta, mutta osalla imeväisistä lääkitys jatkuu vielä kotiutuksen jälkeenkin.
Myös hengitystuen ja lisähapen tarve jää useimmiten pois sairaalahoidon aikana. BPD:n vaikeimmassa muodossa lisähapen tarve pitkittyy ja kotona tarvitaan happirikastinta tai hengitystukilaitetta. Lapsella saatetaan todeta myös sydämen oikean puolen kuormitus. Tällöin lapsi on lasten kardiologin eli sydänlääkärin seurannassa, ja lääkäri vastaa mahdollisesta sydänlääkityksestä.
Altistuminen tupakoinnille imeväis- ja taaperoiässä lisää merkittävästi lapsen hengitystieoireilua, infektiosairastavuutta ja astmatyyppistä oireilua. Tämä riski on suurempi ennenaikaisesti syntyneillä, erityisesti BPD:tä sairastavilla lapsilla.
Tavalliset virusinfektiot voivat lisätä BPD:tä sairastavilla imeväisillä hengitysvaikeuksia ja johtaa sairaalahoitoon. Tämän vuoksi BPD:tä sairastavien imeväisten perheitä suositetaan välttämään ruuhkaisia tiloja ja kontakteja hengitystieinfektioita sairastavien kanssa.
Pienten lasten hengitystieinfektioita aiheuttavan RS-viruksen (respiratorysyncytial virus) estohoitona käytetään BPD:tä sairastavilla lapsilla palivitsumabi-injektioita lääkärin harkinnan mukaan. Pistos voidaan antaa sairaalan poliklinikalla tai kotona kotisairaalan pistämänä. RSV-estohoitoa tarvitaan BPD-lapsilla yleensä vain ensimmäisen ikävuoden aikana.
Happirikastimen tai hengitystukilaitteen kanssa kotiutuva keskonen
Vaikeaa BPD:tä sairastava keskonen voi tarvita vielä kotona lisähappea ja/tai hengitystukea. Ennen kotiutumista lapsi saa osastolla käyttöönsä tarvittavat laitteet. Laitteiden soveltuvuus tarkistetaan ja käyttö ohjataan vanhemmille. Hapetusta seurataan kotona saturaatiomittarilla.
Hoitava lääkäri määrittelee happirikastimen tai hengitystukilaitteen käytön asetukset (virtaus, tauot ja taukojen kesto) sekä saturaatiomittarin hälytysrajat.
Jatkuvassa happihoidossa oleva lapsi tarvitsee lisäksi turvahappipullon, jota käytetään ulkoillessa ja matkojen ajan. Happi on tulenarka kaasu, mikä tulee huomioida myös kotona. Tupakointi, avotulen, kuten kynttilän, avotakan tai kaasuhellan käyttö on kielletty samassa huoneessa.
Happihoidon kesto on yksilöllinen. Happihoito puretaan asteittain lääkärin antaman ohjeen mukaan.