Valmistautuminen sydäntoimenpiteeseen

Tahdistinlaitteistossa on kaksi pääosaa: tahdistingeneraattori ja eristetty tahdistusjohto. Tahdistingeneraattori on pieni metallirasia, jonka sisällä on virtalähde, elektronisia piirejä ja yhdistinkappale johtoa varten. Johto on eristetty metallilanka, joka kuljettaa sähköenergian tahdistingeneraattorista sydämeen.

Tahdistimen toiminnassa on kaksi tärkeää osaa: tahdistaminen ja tunnistaminen. Laitteisto tahdistaa sydäntä, kun sydämen lyöntien välillä on liian pitkä tauko tai sydän lyö epäsäännöllisesti tai liian hitaasti. Tahdistin tunnistaa sydämen oman sähköisen toiminnan. Jos tahdistimeen tulee sydämen luonnollisen toiminnan aikaansaama sähköinen signaali, laite ei tahdista sydäntä.

Sydämen luonnollinen tahdistin, sinussolmuke, sijaitsee oikean eteisen yläosassa. Se tuottaa hyvin pieniä sähköimpulsseja, joiden taajuus vaihtelee riippuen kehon hapen ja ravintoaineiden tarpeesta. Kun sähköimpulssi lähtee sinussolmukkeesta, se kulkee sydämen yläosan läpi aiheuttaen eteisten supistuksen ja edelleen eteisten ja kammioiden väliseen yhtymäkohtaan, jota kutsutaan eteiskammiosolmukkeeksi. Eteiskammiosolmukkeesta impulssi kulkee eteenpäin johtoratajärjestelmää pitkin sydämen alaosaan aiheuttaen kammioiden supistumisen.

Joskus sydämen luonnollinen rytmi voi keskeytyä täysin tai tulla epäsäännölliseksi johtuen sydänlihaksen sairaudesta, synnynnäisistä sydänvioista, sydänkirurgian seurauksena tai koska sinussolmuke lähettää impulsseja sydämeen liian harvoin. Näitä rytmihäiriöitä voidaan hoitaa tahdistimella.

Sydämen tahdistin voidaan asentaa kahdella eri tavalla. Tahdistinjohdot voidaan asentaa epikardiaalisesti, jolloin tahdistinjohdot asennetaan sydämen ulkopinnalle. Endokardiaalinen asennus tarkoittaa sitä, että johdot asennetaan sydämen sisälle.

Epikardiaalisessa toimenpiteessä johto kiinnitetään sydämen ulkopintaan. Johdon toinen pää yhdistetään tahdistingeneraattoriin, joka asetetaan ihon tai lihaksen alle, yleensä vatsan alueelle. Tällainen tahdistimen asennus tehdään useimmiten silloin, kun tehdään muutakin sydänkirurgiaa. Tahdistin asennetaan tällä tavoin myös lapsille, joiden laskimot ovat liian pieniä endokardiaaliseen asennukseen (esimerkiksi vastasyntyneet) tai potilaille, joiden synnynnäinen sydämen rakennevika on sellainen, että endokardiaalista asennustapaa ei voida käyttää.

Endokardiaalisessa toimenpiteessä johdot viedään sydämeen laskimoteitse solislaskimon tai kaulalaskimon kautta. Tahdistingeneraattori kiinnitetään johtoon ja asetetaan ihon tai lihaksen alle rintakehän päälle solisluun alapuolelle.

Tahdistimen asennuksen jälkeen saattaa haava-alueella tuntua kipua, joka kuitenkin väistyy nopeasti. Sekä epikardiaalista että endokardiaalista asennustapaa on käytetty yli 30 vuoden ajan.

On syytä ottaa heti yhteyttä hoitavaan lääkäriin, jos ilmenee seuraavia asioita:

• Tahdistimen asennushaavojen turvotus ja punoitus ja siihen mahdollisesti liittyvä kuume.

• Märkäeritys tahdistimen asennushaavoista.

• Epätavallinen väsymys tai pyörtymiskohtaukset.

• Sydämen sykkeen laskeminen alle ohjelmoidun alarajataajuuden.

Lääkäri yrittää asentaa tahdistimen sellaiseen paikkaan, jossa asennustulos olisi kosmeettisesti mahdollisimman hyvä ja joka antaa suurimman mahdollisen suojan kolhuja vastaan. Tahdistin tuntuu ihon ja lihaksen alla asennusseudussa vähäisenä pullotuksena. Useimmat nykyaikaiset tahdistimet ovat pieniä ja jatkuva tekninen kehitys mahdollistaa tahdistimien muuttumisen yhä pienemmiksi.

On tärkeää muistaa, että tahdistin ei poista sydämessä olevia rytmiongelmia, jotka ovat aiheuttaneet tahdistimen asentamisen. Tahdistin auttaa välttämään niistä johtuvaa sydämen epäsäännöllistä tai liian harvaa sykkimistä.

Joskus tahdistin yksinkertaisesti vain toimii hätävarana eli tahdistaa vain silloin, kun sydän sitä tarvitsee. Joissain tilanteissa taas tahdistin on ainoa tapa saada aikaan sydämen syke. Hyvin harvat lapset tarvitsevat tahdistinta ainoastaan väliaikaisesti. Useimmiten tahdistimen tarve on pysyvä.

Tahdistimen asennuksen jälkeen sen toimintaa seurataan sydänlääkärin vastaanotolla kontrollikäyntien yhteydessä. Lääkäri suunnittelee lapsenne tahdistinseurannan. Tavallisesti ensimmäinen kontrolli tahdistimen asennuksen jälkeen tapahtuu 1 kk toimenpiteestä ja toinen 3 kk toimenpiteestä. Sen jälkeen tahdistinta kontrolloidaan yleensä 6–12 kuukauden välein. Näiden seurantakäyntien yhteydessä tahdistimen ja sydämen yhteistoimintaa arvioidaan toistuvasti. Tahdistimeen ohjelmoidut säädöt ja tahdistimen virtalähteen tila tarkistetaan myös, jotta voitaisiin varmistaa, että tahdistin toimii parhaalla mahdollisella tavalla lapsenne tarpeisiin nähden.

Tahdistimen asennuksen jälkeen saatte tahdistinkortin, joka pitäisi aina pitää mukana. Kortista näkee tahdistimen asennuksen syyn ja muuta tahdistimen toimintaan liittyvää tietoa. Tämän tiedon nopea saaminen on erityisen hyödyllistä silloin, kun lapselle joudutaan tekemään esimerkiksi kiireellisiä kirurgisia toimenpiteitä. Tämän kortin avulla voitte myös osoittaa muille lääkäreille tai hammaslääkäreille, että lapsellanne on tahdistin.

Lapsen tahdistimen käyttöikä riippuu tahdistimeen ohjelmoiduista säädöistä ja siitä, kuinka paljon lapsenne sydän on tahdistimen toiminnasta riippuvainen. Lääkäri voi seurantakäyntien yhteydessä todeta lähestyvän tahdistimen vaihtotarpeen ja ohjelmoida vaihtotoimenpiteen tapahtuvaksi sopivana ajankohtana. Tavallisimmin virtalähteen kesto on 6–10 vuotta.

Tahdistimen vaihto tapahtuu niin, että vanha tahdistin poistetaan tahdistintaskusta ja uusi tahdistin kiinnitetään vanhoihin johtoihin. Mikäli johtojen toiminnassa on ongelmaa, saatetaan myös johdot joutua vaihtamaan. Tämä on kuitenkin harvinaista.

Lapsen toipuminen riippuu hänen sydänviastaan. Lääkäri arvioi milloin lapsenne on turvallista lähteä kotiin sairaalasta ja jatkaa normaalia päivittäistä elämäänsä.

Lapsi voi osallistua käytännössä kaikkiin normaaleihin aktiviteetteihin. Kuitenkin sellaisia aktiviteetteja on syytä välttää, joissa on vaarana, että tahdistimeen kohdistuu suora isku. Tällaisia toimintoja ovat lähinnä rajut kontaktiurheilut.

Ruoka, dieetti, tavalliset rokotukset ja flunssat eivät vaikuta tahdistimen toimintaan. Muistakaa kuitenkin kysyä lapsenne lääkäriltä, onko lapsella jotain erityisiä rajoituksia.

Tahdistimiin on rakennettu useita turvamekanismeja, joiden tarkoituksena on estää ulkoisten sähköisten laitteiden tahdistimen toimintaan aiheuttamat häiriöt. Useimmat kotitalouslaitteet eivät aiheuta tahdistimen toiminnan häiriöitä. Kodin sähkölaitteiden säännöllinen huolto vähentää ulkoisen sähköisen häiriön mahdollisuutta.

Lentokenttien turvatarkastuslaitteiden aiheuttamat häiriöt ovat hyvin epätodennäköisiä, mutta laitteet saattavat tunnistaa tahdistingeneraattorin metallikotelon. Tämän vuoksi voi olla tarpeellista näyttää lapsenne tahdistinkortti päästäksenne läpi turvatarkastuksesta.

Matkapuhelimen aiheuttama tahdistimen toimintahäiriö on hyvin epätodennäköinen. Puhelinta ei kuitenkaan kannata pitää valmiustilassa suoraan tahdistimen päällä sijaitsevassa povitaskussa. Normaali puhelimen käyttö ei aiheuta ongelmia tahdistimen kanssa.

Muistakaa aina ilmoittaa lääkintähenkilökunnalle, että lapsella on tahdistin. Kun tämä seikka tiedetään, voidaan useimmat toimenpiteet viedä läpi aiheuttamatta ongelmaa tahdistimen toiminnalle.