Elintapojen pysyvä muuttaminen on aikaa ja kärsivällisyyttä vaativaa puuhaa. Vanhoihin tapoihin välillä palaaminen on enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa uudesta tavasta luopumista.
On aivan luonnollista, että tulee tilanteita, joissa toimitte toisin kuin on ennalta ajateltu, sovittu ja olisi ollut hyväksi. Silloin voi helposti vallan ottaa tunne: ”Antaa olla, ihan sama luovuttaa kokonaan, ei tästä taaskaan mitään tule”.
Takapakkeihin suhtautumisella on suuri merkitys. Epäonnistuminen luonnollisesti harmittaa, mutta siihen kannattaa suhtautua itsemyötätuntoisesti, eikä jäädä vellomaan pitkäksi aikaa. On hyvä asennoitua jo ennalta siten, että epäonnistumiset kuuluvat asiaan ja niistä voi ottaa opiksi.
Epäonnistumisen tunteet ja ajatukset ovat ymmärrettäviä ja hyväksyttäviä. Niiden ei tarvitse johtaa luovuttamiseen. Sen sijaan voi kokeilla toisenlaista lähestymistapaa, jossa hyväksytte omat tunteenne ja ajatuksenne ja valitsette toimintatavan, joka vie kohti oman perheenne tavoitteita.
Miten toimia, kun haluaisitte antaa periksi?
Tiedostakaa omat tunteenne ja ajatuksenne: huomaatteko ajattelevanne, ettei millään ole mitään väliä ja haluatte luovuttaa?
Kyseenalaistakaa tämä ajatus: Onko ajatus aivan totta? Onko tapahtunut oikeasti niin iso asia, ettei millään ole enää väliä ja kannattaa luovuttaa? Voisitteko nähdä, miten monet asiat ovat menneet jo parempaan suuntaan?
Miettikää hetki mistä epäonnistuminen johtui ja oppikaa siitä: Miksi muutos ei toteutunut? Oliko tavoite liian suuri tai keinot väärät? Olisiko muutosta pitänyt suunnitella paremmin? Olisiko siihen pitänyt osallistaa enemmän ihmisiä?
Suunnatkaa ajatukset tulevaan ja palatkaa ”hyvän tekemisen tielle”: Miten toimitte jatkossa? Kokeiletteko jotakin uutta tapaa vai muutatteko hieman toteutusta? Miten varmistatte, että muutos onnistuu jatkossa paremmin?

