Luuston kasvainten hoito ja diagnostiikka vaativat erityisosaamista, jonka vuoksi tutkimukset ja hoito on keskitetty yliopistosairaaloihin, joissa hoitoa suunnittelee moniammatillinen työryhmä.
Oireet ja löydökset
Luukasvaimet oireilevat usein kipuna ja turvotuksena. Jotkin kasvaimet saattavat heikentää luuta, jolloin luu murtuu tavallista helpommin (patologinen murtuma). Erityisesti kipuoire, joka herättää öisinkin tai on jatkunut pitkään on syytä tutkituttaa tarkemmin.
Toteaminen
Tavoitteena on selvittää luukasvaimen laatu ja mahdollinen levinneisyys. Lasten ortopedin suorittama tutkimus on lähtökohtana jatkotutkimustarpeiden määrittelemiseksi. Luukasvainten diagnostiikassa röntgenkuvantaminen on ensisijainen menetelmä. Lisäksi tapauskohtaisesti lääkärin harkinnan mukaan luuta sekä kasvaimen levinneisyyttä voidaan kuvantaa myös muillakin kuvantamismenetelmillä kuten magneettitutkimus, tietokonetomografiatutkimus ja isotooppitutkimukset. Luussa esiintyvät muutokset pyritään selvittämään mahdollisimman tarkasti, jotta hoito voidaan kohdentaa oikein. Muutoksesta saatetaan ottaa kudosnäyte ja lapsesta tutkia verinäytteitä. Tutkimuslöydökset yhdessä muodostavat diagnoosin.
Hoito ja itsehoito
Hoidon valintaan vaikuttaa lopullinen diagnoosi ja lapsen kokonaistilanne. Hoito on moniammatillista yhteistyötä, jossa eri erikoisalojen asiantuntijat yhdessä pohtivat tarvittavat hoitotoimenpiteet. Mahdollinen kirurginen toimenpide ja jatkohoito suunnitellaan tapauskohtaisesti todetun kasvaintyypin mukaisesti. Poistetut luukasvaimet korvataan tapauskohtaisesti käyttäen potilaan omaa luuta, pankkiluuta (toisen ihmisen luukudosta) tai keinomateriaalia (biolasi) käyttäen ja tuetaan tarvittaessa tukimateriaalilla kuten levyllä ja ruuveilla, ydinnaulalla tai nivelproteesilla. Pahanlaatuisten kasvainten hoito määräytyy todetun kasvaintyypin mukaisesti.
Luuta muodostavat kasvaimet
Tavanomaisin luuta muodostava hyvänlaatuinen kasvain on osteoidi osteooma. Osteoidi osteooma kasvaa hitaasti ja esiintyy tyypillisesti nuorella selkärangan takarakenteissa, sääri- tai reisiluussa. Oireena on erityisesti yösärkyä ja jomotusta, johon tulehduskipulääke antaa hetkellisen avun. Hoitona on yleensä nukutuksessa tehtävä röntgenlääkärin antama lämpökäsittelyhoito (termoablaatiohoito) tai selkärangan tai hermojen ja verisuonten läheisyydessä sijaitsevassa osteoidi osteomassa ensisijaisesti kirurginen poisto.
Osteosarkooma on tavallisin pahanlaatuinen luuta muodostava kasvain, mutta silti hyvin harvinainen. Osteosarkooman tyypillinen esiintymispaikka on pitkien luiden kasvulinjojen läheisyydessä (erityisesti polven tai olkapään alue). Tautia esiintyy tyypillisesti nuorilla ja pojilla hieman yleisemmin kuin tytöillä. Oireena on kipua, turvotusta tai patti kasvaimen alueella. Kasvain voi aiheuttaa myös murtuman (patologinen murtuma) luussa. Lasten osteosarkooman hoito on moniammatillista ja keskitetty yliopistosairaaloihin. Hoitoon kuuluu ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeen annettava solunsalpaajahoito. Leikkauksessa kasvain poistetaan ja useimmiten syntyvä luun puutos pystytään korvaamaan ja raaja säästämään.
Rustoa muodostavat kasvaimet
Yleisin hyvänlaatuinen rustoa muodostava luun kasvain on osteokondrooma eli eksostoosi, jossa kasvain sijaitsee luun pinnalla. Tyypillisin osteokondrooman esiintymispaikka on pitkissä luissa (reisiluu, sääriluu, olkaluu). Osteokondrooman kasvu loppuu kun nuoren kasvu päättyy. Osteokondrooma on yleensä tunnustellen tuntuva oireeton patti, mutta voi sijainnistaan ja koostaan riippuen aiheuttaa kipua tai ärsytystä myös viereisiin kudoksiin. Osteokondromatoosi eli eksostoositauti on vallitsevasti periytyvä tauti, jossa eri puolille luustoa kehittyy useita osteokondroomia. Osteokondroomia hoidetaan tarvittaessa leikkauksella silloin, kun muutos aiheuttaa oireita tai sijaitsee selkärangan alueella.
Toinen hyvänlaatuinen rustoa muodostava luun kasvain on enkondrooma, jossa kasvain sijaitsee luun sisällä. Oireettomia enkondroomia ei ole välttämättä tarpeen hoitaa. Enkondrooman kasvu on usein hidasta ja oireet melko vähäisiä, jonka vuoksi kasvain todetaankin usein sattumalöydöksenä muusta syystä tehtävän kuvantamisen yhteydessä. Enkondromatoosissa tai Ollierin taudissa enkondroomia on useita ja ne saattavat heikentää luuta ja lisätä murtumariskiä.
Kondrosarkooma on pahanlaatuinen rustokasvain, joka erittäin harvoin ilmenee lapsilla.
Kuva:
Osteokondrooma reisiluussa.
Sidekudosperäiset kasvaimet
Non-ossifying fibrooma on pääasiassa lapsilla esiintyvä sidekudosperäinen hyvänlaatuinen kasvain. Oireena voi olla kipua ja turvotusta, mutta usein non-ossifying fibrooma on oireeton sattumalöydös. Tyypillinen esiintymispaikka reisiluussa ja sääriluussa kasvulinjan viereisellä (metafyysi) alueella. Useimmat non-ossifying fibroomat eivät tarvitse hoitoa. Mikäli kasvain on aiheuttanut murtuman tai sen katsotaan aiheuttavan merkittävästi lisääntyneen murtumariskin, hoito määräytyy tapauskohtaisesti.
Luuytimestä lähtöisin olevat kasvaimet
Pahanlaatuista Ewingin sarkoomaa pidetään luuytimestä lähtöisin olevana kasvaimena. Ewingin sarkoomaa todetaan kaikissa luissa, mutta tyypillisesti se löytyy pitkistä luista tai lantiosta. Ewingin sarkoomaa esiintyy lapsilla ja nuorilla. Vuosittain Suomessa todetaan alle 10 uutta tapausta. Oireena on kipua kasvaimen seudussa, mutta myös yleisoireilu (kuten kuumeilu) on mahdollista. Hoitona on yhdistetty solunsalpaaja- ja leikkaushoito.
Verisuoniperäiset kasvaimet
Verisuoniperäiset hyvänlaatuiset kasvaimet, hemangioomat eli verisuonikasvaimet, ovat melko harvinaisia luustossa. Hemangiooma löydetään yleensä sattumalta. Oireettomat hemangioomat eivät tarvitse toimenpiteitä.
Luukasvaimen kaltaiset muutokset
Tyypillisiä luukasvaimen kaltaisia hyvänlaatuisia muutoksia ovat luukystat ja fibroottinen dysplasia. Luukysta on tavallisimpia kasvuikäisten luumuutoksista. Luukystat ovat yleisimpiä tytöillä kuin pojilla ja niitä löydetään usein oireettomana sattumalöydöksenä muiden kuvantamistutkimusten yhteydessä. Yksinkertainen luukysta sisältää usein nestettä ja vaatii hoitoa ainoastaan, mikäli se aiheuttaa murtuman tai sen katsotaan kokonsa ja sijaintinsa takia aiheuttavan merkittävän murtumariskin lisääntymisen. Oireettomia pieniä luukystia ei tarvitse hoitaa.
Aneurysmaattinen luukysta sisältää usein useamman ontelon ja on täyttynyt verestä. Aneurysmaattinen luukysta hoidetaan joko verisuonia tukkivalla injektiohoidolla (sklerosoiva aine) tai tyhjentämällä ja täyttämällä onkalo leikkauksessa esimerkiksi pankkiluusiirteellä tai keinomateriaalilla (biolasilla). Fibroottisessa dysplasiassa luun muodostuksessa on synnynnäinen häiriö, jonka vuoksi aiheutuu luuepämuodostuma. Tämä voi aiheuttaa luun muodon muuttumisen tai murtuman. Hoidetaan tapauskohtaisesti leikkauksella. Laaja-alainen fibroottinen dysplasia reisiluussa hoidetaan reisiluun ydinnaulauksella, koska itse sairautta on vaikea saada kokonaan pois luusta.