Kädessä tai jalassa oleva ulkoinen anturi, joka mittaa veren happikyllästeisyyttä prosentteina. Kaksoissaturaatiomittauksessa toinen anturi on oikeassa kädessä ja toinen alaraajassa. Jos mittausten välillä todetaan eroa (saturaatiogradientti), voi se viitata esim. adaptaatiohäiriöön, koholla olevaan keuhkovaltimopaineeseen, vastasyntyneen yleisinfektioon tai sydänvikaan.
Verenpainetta voidaan mitata mansetilla ala- tai yläraajasta (noninvasiivinen mittaus) tai invasiivisesti asettamalla käden tai jalan valtimoon ohut katetri (arteriakanyyli) tai napavaltimoon ohut valtimokatetri, jolloin verenpaineen mittaus on jatkuvaa. Samasta reitistä saadaan verinäytteet, eikä lasta tarvitse pistää niitä varten erikseen.
Sydämen sykkeen ja mahdollisten rytmihäiriöiden valvonta jatkuvana mittauksena. Rintakehälle asetetaan kolme teipillä kiinnitettävää ulkoista anturia.
Tehohoidossa lämpöä mitataan jatkuvana suureena iholta että kainalosta tehtävillä tarkistusmittauksilla. Viilennyshoidossa olevan potilaan lämpöä mitataan lisäksi jatkuvasti peräsuolesta.
Tavallisesti kaikki vaipat punnitaan virtsamäärän laskemiseksi. Jos lapsi ei virtsaa riittävästi tai on epäily rakon ylivenyttymisestä esimerkiksi lääkityksen vuoksi, asetetaan virtsakatetri.
Nestehoidon ja ravitsemuksen suunnittelemiseksi ja kasvun arvioimiseksi lapsi punnitaan yleensä päivittäin.
Aivojen ja vatsan alueen sisäelinten paikallista kudoshapetusta voidaan mitata iholle kiinnitettävällä anturilla (NIRS).
Yleensä korkeataajuushengityskonehoidossa ja toisinaan myös, jos arteriakanyyliä ei ole käytössä, voidaan keuhkojen kaasujen vaihtoa mitata iholle asetetun ulkoisen anturin avulla. Laite mittaa sekä hiilidioksidin että hapen osapaineen. Mittaustarkkuus ei ole yhtä hyvä kuin verinäytteen.
Aivojen sähköisen toiminnan mittaus jatkuvana 1- tai 2-kanavaisella rekisteröinnillä. Lapsen päähän kiinnitetään 3–6 ohutta neulaa ihon alle. Mittaus rekisteröi aivojen sähköistä toimintaa.