Sairaalahoidossa olevan vastasyntyneen seuranta ja tavallisimmat toimenpiteet

Sairaalahoidossa olevan vastasyntyneen elintoimintoja seurataan tarkasti. Tavallisimpia seuranta- ja hoitotoimia ovat happisaturaation mittaus sekä suonikanyylin ja nenämahaletkun laitto.

​​

Monitorointi

Happisaturaation mittaus

Kädessä tai jalassa oleva ulkoinen anturi, joka mittaa veren happikyllästeisyyttä prosentteina. Kaksoissaturaatiomittauksessa toinen anturi on oikeassa kädessä ja toinen alaraajassa. Jos mittausten välillä todetaan eroa (saturaatiogradientti), voi se viitata esim. adaptaatiohäiriöön, koholla olevaan keuhkovaltimopaineeseen, vastasyntyneen yleisinfektioon tai sydänvikaan.

Verenpaineen mittaus

Verenpainetta voidaan mitata mansetilla ala- tai yläraajasta (noninvasiivinen mittaus) tai invasiivisesti asettamalla käden tai jalan valtimoon ohut katetri (arteriakanyyli) tai napavaltimoon ohut valtimokatetri, jolloin verenpaineen mittaus on jatkuvaa. Samasta reitistä saadaan verinäytteet, eikä lasta tarvitse pistää niitä varten erikseen.

EKG-seuranta

Sydämen sykkeen ja mahdollisten rytmihäiriöiden valvonta jatkuvana mittauksena. Rintakehälle asetetaan kolme teipillä kiinnitettävää ulkoista anturia.

Lämmön mittaus

Tehohoidossa lämpöä mitataan jatkuvana suureena iholta että kainalosta tehtävillä tarkistusmittauksilla. Viilennyshoidossa olevan potilaan lämpöä mitataan lisäksi jatkuvasti peräsuolesta.

Virtsan mittaus

Tavallisesti kaikki vaipat punnitaan virtsamäärän laskemiseksi. Jos lapsi ei virtsaa riittävästi tai on epäily rakon ylivenyttymisestä esimerkiksi lääkityksen vuoksi, asetetaan virtsakatetri.

Painon seuranta

Nestehoidon ja ravitsemuksen suunnittelemiseksi ja kasvun arvioimiseksi lapsi punnitaan yleensä päivittäin.

Kudoshapetus

Aivojen ja vatsan alueen sisäelinten paikallista kudoshapetusta voidaan mitata iholle kiinnitettävällä anturilla (NIRS).

Transkutaaninen hiilidioksidi- ja happiosapainemittaus

Yleensä korkeataajuushengityskonehoidossa ja toisinaan myös, jos arteriakanyyliä ei ole käytössä, voidaan keuhkojen kaasujen vaihtoa mitata iholle asetetun ulkoisen anturin avulla. Laite mittaa sekä hiilidioksidin että hapen osapaineen. Mittaustarkkuus ei ole yhtä hyvä kuin verinäytteen.

aEEG (amplitudi integroitu aivosähkökäyrä)

Aivojen sähköisen toiminnan mittaus jatkuvana 1- tai 2-kanavaisella rekisteröinnillä. Lapsen päähän kiinnitetään 3–6 ohutta neulaa ihon alle. Mittaus rekisteröi aivojen sähköistä toimintaa.


Toimenpiteet ja reitit

Nenämahaletku

Tehohoidossa oleva lapsi tarvitsee yleensä nenämahaletkun, jonka kautta toteutetaan maitoruokinta ja seurataan mahansisällön määrää ja laatua.

Kanyylin laitto

Laskimokanyyli asetetaan raajan tai pään ihon alla näkyvään pintalaskimoon. Arteriakanyyli laitetaan ranteen tai nilkan valtimoon. Laskimokanyyliä käytetään nestehoidon ja lääkityksen toteuttamiseen. Valtimokanyylistä saadaan verinäytteet ja voidaan mitata verenpainetta jatkuvana suureena.

Napareitit

Ensimmäisten elinpäivien aikana napa on vielä niin tuore, että sen suonet ovat riittävän avoimet, jotta niihin voidaan tarvittaessa laittaa ohut katetri neste- ja lääkehoidon toteuttamiseksi. Napakatetria ei yleensä pidetä kovin pitkään.

Keskuslaskimokatetri

Jos tehohoidossa oleva lapsi tarvitsee pidempiaikaista ravitsemus- ja/tai lääkehoitoa, asetetaan keskuslaskimoreitti. Keskosille keskuslaskimokatetri laitetaan usein polvitaipeen tai kyynärtaipeen laskimosta. Anestesialääkärin laittama keskuslaskimokatetri tulee yleensä kaulalaskimoon. Tätä toimenpidettä varten potilaan pitää olla hengityskoneessa.

Intubaatio

Jos lapsen oma hengitys ei ole riittävää annetusta hoidosta ja siihen asti käytetystä tuesta huolimatta tai on ilmaantunut komplikaatio, kuten ilmarinta (pneumothorax), asetetaan lapsen henkitorveen muovinen putki eli intubaatioputki hengityskonehoidon toteuttamiseksi. Intubaatio tehdään osastolla lyhytkestoisessa nukutuksessa, jolloin putki viedään äänihuulien välistä joko nenän kautta tai suun kautta ohjaten. Putken oikea syvyys tarkistetaan röntgenkuvasta.

Pleura- tai askitesdreeni

Jos lapsella on todettu vointia heikentävä ilmarinta tai keuhkopussiin on kertynyt merkittävästi nestettä, asetetaan kylkiluuvälistä putki (dreeni) tai katetri steriilisti, jota kautta ilma/neste saadaan imettyä pois. Pleuradreeni jätetään yleensä paikoilleen ja asetetaan imuun, kunnes eritys on loppunut. Toimenpidealue puudutetaan ja lapsi saa suonensisäistä kipulääkitystä ennen toimenpidettä. Askitesdreeni asetetaan vatsaonteloon, jos siellä todetaan merkittävä määrä ylimääräistä nestettä.

Selkäydinnestenäyte eli likvornäyte

Jos lapsella epäillään esimerkiksi keskushermostotulehdusta, tutkitaan selkäydinneste eli likvor. Näyte otetaan lannepistolla, jossa ohut neula viedään selkänikamien okahaarakkeiden välistä selkäydinnestetilaan. Neste tippuu neulasta omalla paineella näyteastiaan.


Edellinen sivuSeuraava sivu