Oppimisvaikeudet ilmenevät iän ja oppimishaasteiden mukaan. Ennen kouluikää oppimisvaikeudet voivat ilmetä esimerkiksi vaikeuksina motoriikassa, kielen oppimisessa, tarkkaavaisuudessa tai hahmottamisessa. Myöhemmin hankaluudet lukemisessa, luetun ymmärtämisessä, kirjoittamisessa, matematiikassa ja kielten oppimisessa voivat olla merkkejä oppimisvaikeuksista.
Oppimisvaikeudet ovat usein perinnöllisiä, mutta ne voivat ilmetä perheenjäsenillä eri tavoin. Oppimisvaikeuksien taustalla voi olla myös lapsen keskosuus, asfyksia eli hapenpuute, sikiön alkoholialtistus, keskushermoston infektio tai keskushermostoon kohdistunut vamma. Myös lapsen kasvuympäristö voi vaikuttaa oppimisvaikeuksien syntymiseen.
Oppimisvaikeuksiin voi liittyä myös muita erityisvaikeuksia sekä neurologisia ja psykiatrisia rinnakkaishäiriötä. Varhainen tunnistaminen ja tuki on tärkeää ongelmien laajenemisen ehkäisemiseksi. Oppimisvaikeudet voivat kuitenkin tulla esille vasta kouluiässä, kun oppiminen ei etene kuten ikätovereilla.
Tapamme oppia on yksilöllinen.
Oppimisvaikeuksista puhutaan, kun lapsi ei opi
- odotettuja asioita
- odotetussa ajassa
- odotetuilla ponnisteluilla
- odotetuilla menetelmillä.
Oppimisvaikeudet voidaan jakaa
- lukemisen erityisvaikeus (dysleksia)
- kirjoittamisen erityisvaikeus (dysgrafia)
- edellä mainitut esiintyessä yhdessä, jolloin puhutaan lukivaikeudesta (5 % väestöstä)
- matemaattinen erityisvaikeus (3–7 % väestöstä)
- näönvaraisen hahmottamisen ongelmat.