Pienen keskosen kanssa opetellaan yhteiselämää ja keskinäisen vuorovaikutuksen alkeita sairaalassa ja kotiutumisen jälkeen. Jokaisen keskosperheen arki muotoutuu yksilölliseksi perheenjäsenten ja keskosvauvan tarpeiden ja elämäntilanteen mukaan
Varhaisella vuorovaikutuksella tarkoitetaan kaikkea lapsen ja vanhemman yhdessä olemista, kokemista ja tekemistä ensivuosina. Kun lapselle muodostuu varhaisissa vuorovaikutussuhteissa perusturvallisuuden ja luottamuksen kokemus, se heijastuu myöhempiin ihmissuhteisiin ja luo pohjaa hyvän itsetunnon, minäkuvan ja empatiakyvyn kehittymiselle.
Keskosen kyky sietää ulkoisia ärsykkeitä ja olla vuorovaikutuksessa kehittyy iän myötä. Hyvän varhaisen vuorovaikutuksen tunnusmerkkejä on muun muassa se, että vanhempi on riittävän herkkä lapsensa viesteille, tulkitsee niitä pääsääntöisesti oikein ja vastaa niihin johdonmukaisesti. Lapselle rakentuu mielikuva: "Minä olen hyvä, minun tarpeeni ovat tärkeitä, minusta on iloa, maailma on hyvä, turvallinen ja mielenkiintoinen paikka." Vauvaa hoivatessaan vanhempi välittää katseellaan, kosketuksellaan ja äänenpainoillaan: "Sinä olet erityinen, ihana ja rakastettu."