Kampurajalat todetaan noin puolella lapsista molemminpuolisena. Pojilla esiintyvyys on hieman yleisempää kuin tytöillä. Perintötekijät voivat olla kampurajalkaisuuden taustalla, mutta syy on yleensä tuntematon.
Kampurajalka jää tavallisesti normaalia jalkaterää pienemmäksi ja pohjelihas heikommaksi. Kampurajalka ei useinkaan hankaloita liikunnan harrastamista eikä vaikuta myöhemmässä elämässä ammatinvalintaan. Kampurajalka tarvitsee hyvän, tukevan kengän eikä erityisiä tukipohjallisia yleensä tarvita. Jalan kehitystä seurataan kasvuiän loppuun asti. Säännöllinen alaraajan venyttely fysioterapeutin ohjeiden mukaisesti on tärkeää jalan liikkuvuuden ylläpitämiseksi.