Jos kives ei laskeudu, vaan jää vatsaonteloon tai nivuskanavaan, se ei kehity kunnolla eikä pysty myöhemmin tuottamaan siittiöitä. Kivesten sijainti tarkistetaan syntymän jälkeen jo kotiinlähtötutkimuksessa ja lisäksi neuvolakäyntien yhteydessä.
Pienellä osalla pojista toinen tai molemmat kivekset eivät ole laskeutuneet kivespussin pohjalle, minkä takia poika lähetetään jatkoarvioon ja hoitoon lastenkirurgille. Piilokivesten esiintyvyys on täysiaikaisilla vastasyntyneillä noin 2–6 % ja vuoden ikäisillä enää 1–2 %. Syy kiveksen laskeutumattomuuteen jää usein epäselväksi, mutta ympäristötekijöillä tai lapsettomuushoidoilla voi olla vaikutusta ja piilokiveksisyys voi liittyä joihinkin oireyhtymiin.
Toisilla pojilla kivekset näkyvät kivespussissa selvästi jo päällepäin, mutta toisilla sijaintia on vaikea havaita anatomian takia.
Lääkärikäynneillä kiveksen sijainti pyritään arvioimaan mahdollisimman rauhallisissa olosuhteissa, niin ettei lapsi ole peloissaan. Arvio tehdään katsomalla ja tunnustelemalla.