Jos kives ei laskeudu, vaan jää vatsaonteloon tai nivuskanavaan, se ei kehity kunnolla eikä pysty myöhemmin tuottamaan siittiöitä. Kivesten sijainti tarkistetaan syntymän jälkeen jo kotiinlähtötutkimuksessa ja lisäksi neuvolakäyntien yhteydessä.
Pienellä osalla pojista toinen tai molemmat kivekset eivät ole laskeutuneet kivespussin pohjalle, minkä takia poika lähetetään jatkoarvioon ja hoitoon lastenkirurgille. Piilokivesten esiintyvyys on täysiaikaisilla vastasyntyneillä noin 2–6 % ja vuoden ikäisillä enää 1–2 %. Syy kiveksen laskeutumattomuuteen jää usein epäselväksi, mutta ympäristötekijöillä tai lapsettomuushoidoilla voi olla vaikutusta ja piilokiveksisyys voi liittyä joihinkin oireyhtymiin.
Toisilla pojilla kivekset näkyvät kivespussissa selvästi jo päällepäin, mutta toisilla sijaintia on vaikea havaita anatomian takia.
Lääkärikäynneillä kiveksen sijainti pyritään arvioimaan mahdollisimman rauhallisissa olosuhteissa, niin ettei lapsi ole peloissaan. Arvio tehdään katsomalla ja tunnustelemalla.
| Lääkäri tutkii kivesten sijaintia tunnustelemalla tai ultraäänellä | Vauva ja pieni lapsi tutkitaan mieluiten siten, että lapsi istuu vanhemman sylissä jalat harallaan. Näin kivesten kohottajalihakset ovat rennoimmillaan. Tärkeää on, että huone ja lääkärin käsi on lämmin. Rauhallisessa tilanteessa ja rentoutuneena kivekset usein laskeutuvat itsestään kivespussin pohjalle, varsinkin jos kyseessä on ns. hyppivä kives, eli yliherkkä lihasrefleksi. Tällaisia tapauksia ei tarvitse leikata, mutta asian kehittymistä on syytä neuvolakäynneillä seurata. Toisinaan jo aiemmin laskeutunut kives saattaakin nousta uudestaan ylös, jolloin leikkaus on tarpeen. Jos kives ei ilmesty itsestään kivespussiin, lääkäri vetää kevyesti kivestä nivusesta kohti kivespussia. Jos kives ei tule alas tai se hyppää heti kireästi takaisin ylös nivuseen, on kyseessä todellinen laskeutumaton kives. Joskus kives ei ole lainkaan tunnettavissa nivuskanavassa, se voi sijaita vatsaontelon puolella tai se on voinut kuihtua pois sikiöaikaisen kiveksen kiertymän takia. Käsin tapahtuvan tutkimisen lisäksi voidaan tarvita ultraäänitutkimusta kiveksen löytämiseksi. Jos kumpikaan kives ei ole löydettävissä, voidaan verikokein tutkia kivekseen liittyvää hormonitoimintaa. |
| Piilokiveksen leikkaushoito | Suositusten mukaan synnynnäinen piilokives leikataan noin 6–12 kk (viimeistään 18 kk) iässä kiveksen toiminnan turvaamiseksi. Kivesleikkaukset tehdään päiväkirurgisesti, jos potilaan yleistila ei vaadi erityistä seurantaa nukutuksen jälkeen. Leikkauksen kesto on noin 30–60 minuuttia. Leikkaukseen tullaan syömättä ja juomatta kutsukirjeen ohjeen mukaan. Yksi vanhempi pääsee yleensä saattamaan saliin asti. Nivusessa tunnettavissa oleva kives leikataan nivusviillosta. Kives irroitellaan kiinnikkeistä ja tuodaan nivuskanavaa pitkin kivespussiin, jonne se kiinnitetään yleensä parilla ompeleella tai tiukennetaan kanava ylöspäin siten, että kives ei pääse enää nousemaan pois pussista. Myös kivespussiin tulee pieni viilto. Jos kivestä ei löydy nivusesta, täytyy selvittää, onko kives vatsaontelossa tai onko se mahdollisesti kuihtunut. Vatsaontelossa sijaitseva kives leikataan useimmiten kaksivaiheisesti. Ensin tehdään vatsaontelon tähystysleikkaus eli laparoskopia, jossa voidaan havaita piilossa ollut kives. Jos kives löytyy, katkaistaan ylhäältä tulevat kiristävät verisuonet ja odotetaan noin 3–6 kk, jotta alakautta tuleva verisuonitus vahvistuu. Toisessa leikkauksessa, kives tuodaan vatsaontelosta useimmiten tähystinavusteisesti alas kivespussiin, minne se kiinnitetään ompelein. Jos ensimmäisessä leikkauksessa ei löydykään kivestä, saatetaan tähystyksessä kuitenkin todeta avoin reitti nivuskanavaan. Nivusen avoimessa tarkastelussa löytyy usein jo lähes täysin tuhoutunut pieni kiveksen jäänne, joka poistetaan. |
| Piilokiveksen leikkauksesta toipuminen ja jälkitarkastukset | Päiväkirurgisen leikkauksen jälkeen lapsi toipuu sairaalaassa pari tuntia, ja vanhempi pääsee lapsen luokse, kun lapsi on riittävästi herännyt. Kotiutuminen on mahdollista, kun lapsi on juonut, syönyt ja virtsannut. Lapsilla käytetään sulavia ompeleita. Viikko tai pari toimenpiteen jälkeen tulee välttää saunaa ja kylpemistä. Leikattujen kivesten tarkistus on hyvä tehdä noin puoli vuotta tai vuosi leikkauksen jälkeen. Kivesten tunnustelu voi tapahtua esimerkiksi lääkärineuvolakäynnin yhteydessä. Jos pojalla on ollut molempien kivesten laskeutumattomuus ja kivekset ovat sijainneet vatsaontelossa, tulisi tarkastus tehdä vielä murrosiässä. |
| Piilokiveksen leikkaustulokset | Leikkauksesta huolimatta laskeutumaton kives on usein aikuisenakin huomattavasti pienempi toiseen puoleen verrattuna. Jos vain toinen kives oli laskeutumaton, on potilaan hedelmällisyys aikuisena samankaltainen kuin muussakin väestössä. Molemmin puoleinen kiveksen laskeutumattomuus heikentää hedelmällisyyttä, varsinkin jos hoito viivästyy. Vatsaontelossa sijaitsevista kiveksistä noin 15% ei kestä leikkausta vaan surkastuu. Leikkaus kuitenkin kannattaa, jotta siittiöille annetaan mahdollisuus kehittyä. Kivessyövän riski on lievästi kohonnut laskeutumattomissa kiveksissä. Jos pojalla on toimimaton, pieni kives, se yleensä poistetaan ja voidaan haluttaessa korvata proteesilla kouluikäisenä tai mieluummin lähempänä aikuisikää. |