Kehitysvamma voi johtua monista eri syistä, ja sen vaikeusaste vaihtelee. Kehitysvammaisuudessa älyllinen kehitys on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisesti tai kehitysiässä saadun sairauden tai vamman vuoksi.
Kehitysvammaisuuden syitä ovat geneettiset sairaudet ja oireyhtymät sekä kehityksen aikaisten vahingoittavien tapahtumien jälkitilat, kuten hapenpuute eli asfyksia, keskushermostotulehdukset ja kasvaimet. Myös perimä ja esimerkiksi ympäristötekijät voivat olla taustalla vaikuttamassa kehitysvammaisuuteen. Kehitysvammaisuuden syy jää kuitenkin usein tunnistamatta.
Kehitysvammaiset tarvitsevat toisten ihmisten apua enemmän tai vähemmän koko elämänsä ajan. Läheisten merkitys on suuri, ja myös yhteiskunnan palveluja voidaan tarvita.
| Lapsen kehitysvammaisuuden tutkiminen ja toteaminen | Jos herää epäilys kehitysvammasta, lapsi tarvitsee aina erikoissairaanhoidon tutkimuksia. Kehitysvamma voidaan diagnosoida yleensä kouluikään mennessä. Lääkäri selvittää kehitysvamman syytä erilaisilla tutkimuksilla, joita ovat esimerkiksi kuvantaminen, geneettiset tutkimukset ja aineenvaihdunnan tutkimukset. Neuropsykologi arvioi vamman vaikeusastetta. Neuropsykologisessa tutkimuksessa määritellään älykkyysosamäärä, joka jää kehitysvammaisella erittäin heikolle tasolle. Älykkyysosamäärä eli ÄO on tällöin alle 70 ja älykkyysikä on alle 12 vuotta myös aikuisena. Väestö sijoittuu yleensä älykkyysosamääräalueelle 80–120. Diagnostisissa tutkimuksissa kartoitetaan sopeutumistoimintoja eli pärjäämistä arjen tilanteissa. |
| Kehitysvammat voidaan luokitella vaikeuden perusteella | Kehitysvammat voidaan luokitella lievästä syvään sen perusteella, miten henkilö selviää arjessa ja kuinka paljon hän tarvitsee apua. Lievästi kehitysvammaiset ovat yleensä melko itsenäisiä arjen toiminnoissa. Keskivaikeassa ja vaikeassa muodossa apua ja ohjausta tarvitaan enemmän, ja syvästi kehitysvammaiset tarvitsevat ympärivuorokautista terveen aikuisen läsnäoloa selvitäkseen päivittäisistä toimista.
Kehitysvammaisilla voi olla moninaisia liitännäisongelmia, kuten epilepsiaa, näkö- tai kuulovamma, puhevamma, liikuntavamma tai neuropsykiatrisia häiriöitä. Liitännäisongelmia on erityisesti vaikeasti ja syvästi kehitysvammaisilla. |
| Kehitysvammaisen lapsen tukeminen | Kehitysvammaisen lapsen kuntoutuksen tavoitteena on mahdollisimman hyvä itsenäinen toimintakyky ja itsetunto. Kuntoutus painottuu lapsuusikään (puhe-, toiminta- ja fysioterapia). Keskeistä on perheen ja lähiympäristön tuki. Myös koulun tukitoimet ovat tärkeitä. Oppivelvollisuus kehitysvammaisella lapsella on 11 vuotta. Aikuisena kehitysvammainen tarvitsee yksilöllistä apua opinnoissa, asumisessa ja edunvalvonnassa. |