Refluksioireesta puhutaan silloin, kun lapsi pulauttelee, mutta kasvaa hyvin ja on hyvinvoiva. Refluksioireeseen ei tarvita lääkehoitoa.
Refluksitaudissa pienen lapsen tyypillisiä oireita ovat pulautteluun liittyvä kasvun taittuminen, toistuvat hengitystieinfektiot, hengityskatkokset eli apneointi tai yöaikainen itkuisuus ja levottomuus.
Refluksioireinen vauva voi vetää itseään kaarelle ja ojentaa päätään. Isommilla kouluikäisillä lapsilla tyyppioireita ovat toistuvat ylävatsakivut, närästys, pahoinvointi ja täysinäisyyden tunne ruokailun jälkeen.
Refluksi voi olla toisen sairauden, kuten eosinofiilisen esofagiitin, liitännäisoire. Toisaalta refluksitautia esiintyy tietyillä lapsilla enemmän, esimerkiksi ruoansulatuskanavan leikkausten jälkeen sekä lapsilla, joilla on kehitysviivettä.
Mahan sisältämä neste voi olla hapanta koostuen suolahaposta ja ruoansulatusentsyymeistä. Se voi aiheuttaa ruokatorven limakalvoon ärsytystä ja vaurioita sekä johtaa kiputuntemukseen. Nouseva neste voi olla myös ei-hapanta ja aiheuttaa silti samankaltaisia oireita kuin happamat nousut. Refluksissa kyse on ennen kaikkea toiminnallisesta häiriöstä.
Tutkimukset
Refluksin määrää ja oirekuvaa voidaan hankalissa tai epäselvissä tilanteissa tutkia ruokatorven happamuusrekisteröinnillä ja impedanssirekisteröinnillä. Impendanssilla tarkoitetaan mittausmenetelmää, joka mittaa nesteen ja kaasun liikkumista ruokatorvessa.
Joskus tarvitaan mahalaukun tähystystä, jossa arvioidaan ruoansulatuskanavan rakenteet ja poissuljetaan ruokatorvitulehdus. Imeväisillä lapsilla mahaportin rakennetta voidaan tutkia ultraäänitutkimuksella. Pienillä lapsilla maitoallergian poissulkeminen voi myös tulla kyseeseen, koska diagnoosin asettaminen pelkkien oireiden perusteella voi olla vaikeaa. Usein hoitopäätös lääkityksen aloittamisesta tehdään kuitenkin oireiden perusteella.
Hoito
Pulauttelu- ja refluksioiretta voidaan helpottaa muun muassa syöttämällä lasta kohoasennossa, röyhtäyttämällä, sängyn päätyä kohottamalla, maidon sakeuttamisella apteekista saatavilla valmisteilla tai kiinteiden ruokien aloittamisella jo 3–4 kuukauden iästä lähtien.
Isommilla lapsilla käytetään lääkehoitona protonipumpun estäjiä eli niin sanottua happolääkettä, joko kuuriluonteisesti tai pidempään. Lääke salpaa mahan suolahapon tuoton. Yleensä happolääkettä käytetään lääkärin määräyksen mukaan esimerkiksi kuurina 1–2 kuukauden ajan. Pikkuvauvoilla hapon estolääkkeiden tehoa oireiden hoidossa ei ole voitu osoittaa.
Käsikauppavalmisteena on saatavana limakalvoa suojaavia valmisteita, kuten sukralfaattia, jota voi kouluikäisellä lapsella tarvittaessa käyttää oirelääkkeenä. Lääkkeiden aloituksesta on hyvä sopia ammatilaisen kanssa.