Refluksioireesta puhutaan silloin, kun lapsi pulauttelee, mutta kasvaa hyvin ja on hyvinvoiva. Refluksioireeseen ei tarvita lääkehoitoa. Refluksitaudissa taas pienen lapsen tyypillisiä oireita ovat pulautteluun liittyvä kasvun taittuminen, toistuvat hengitystieinfektiot, hengityskatkokset (apneointi) tai yöaikainen itkuisuus ja levottomuus. Refluksioireinen vauva voi vetää itseään kaarelle ja ojentaa päätään. Isommilla kouluikäisillä lapsilla tyyppioireita ovat toistuvat ylävatsakivut, närästys, pahoinvointi ja täysinäisyyden tunne ruokailun jälkeen.
Refluksi voi olla myös toisen sairauden liitännäisoire (mm. eosinofiilinen esofagiitti), ja toisaalta refluksitautia esiintyy tietyillä lapsilla enemmän, esimerkiksi ruoansulatuskanavan leikkausten jälkeen sekä lapsilla, joilla on kehitysviivettä.
Mahan sisältämä neste voi olla hapanta koostuen suolahaposta ja ruoansulatusentsyymeistä, ja se voi aiheuttaa ruokatorven limakalvoon ärsytystä ja vaurioita sekä johtaa kiputuntemukseen. Nouseva neste voi olla myös ei-hapanta, mutta voi silti aiheuttaa samankaltaisia oireita kuin happamat nousut. Refluksissa kyse on ennen kaikkea toiminnallisesta häiriöstä.
Tutkimukset
Refluksin määrää ja oirekuvaa voidaan hankalissa tai epäselvissä tilanteissa tutkia ruokatorven happamuusrekisteröinnillä ja impedanssirekisteröinnillä. Impendanssilla tarkoitetaan mittausmenetelmää, joka mittaa nesteen ja kaasun liikkumista ruokatorvessa.
Joskus tarvitaan mahalaukun tähystystä, jossa arvioidaan ruoansulatuskanavan rakenteet ja poissuljetaan ruokatorvitulehdus. Imeväisillä lapsilla mahaportin rakennetta voidaan tutkia ultraäänitutkimuksella. Pienillä lapsilla maitoallergian poissulkeminen voi myös tulla kyseeseen, koska diagnoosin asettaminen pelkkien oireiden perusteella voi olla vaikeaa. Usein hoitopäätös lääkityksen aloittamisesta tehdään kuitenkin oireiden perusteella.
Hoito
Pulauttelu- ja refluksioiretta voidaan helpottaa mm. syöttämällä lasta kohoasennossa, röyhtäyttämällä, sängyn päätyä kohottamalla, maidon sakeuttamisella apteekista saatavilla valmisteilla tai kiinteiden ruokien aloittamisella jo 3–4 kuukauden iästä lähtien.
Lääkehoitona käytetään isommilla lapsilla protonipumpun estäjiä, ns. happolääkettä, joko kuuriluonteisesti tai pidempään. Lääke salpaa mahan suolahapon tuoton. Pikkuvauvoilla hapon estolääkkeiden tehoa oireiden hoidossa ei ole voitu osoittaa.
Yleensä happolääkettä käytetään lääkärin määräyksen mukaan esimerkiksi kuurina 1–2 kuukauden ajan. Käsikauppavalmisteena on saatavana limakalvoa suojaavia valmisteita, kuten sukralfaattia, jota voi kouluikäisellä lapsella tarvittaessa käyttää oirelääkkeenä. Lääkkeiden aloituksesta on hyvä sopia ammatilaisen kanssa.