Mahan sisältö on normaalitilanteessa suurimman osan aikaa hapan (pH 1–3), ruokatorven taas lähellä neutraalia (pH 7). Elimistössä on monta mekanismia tämän eron säilyttämiseksi. Mahasta tapahtuva vähäinen takaisinvirtaus (refluksi) on kyllä tavallista, mutta sitä tapahtuu lähinnä aterioinnin yhteydessä, ja silloin ruoka neutraloi mahan sisältöä. Runsas ja pitkäkestoinen hapan refluksi vahingoittaa ruokatorven limakalvoa, ja silloin puhutaan refluksitaudista. Tyypillisiä oireita ovat närästys, röyhtäily ja nesteen nousu suuhun. Refluksitauti voi aiheuttaa oireita myös ruokatorven ulkopuolella, esimerkiksi nielussa tai hengitysteissä.
Suurimmalla osalla potilaista elämäntapamuutokset ja lääkitys auttavat oireisiin. Ruokatorven pH- ja impedanssimittaus paljastaa refluksin laadun (neste vai kaasu, hapan vai ei-hapan) ja sen keston. Mittauksessa selviävät myös eri tekijöiden (ruokailu, päiväaskareet, nukkuminen) vaikutus refluksiin ja oireiden yhteys refluksitapahtumiin.
Epäselvissä tapauksissa tarvitaan lisäselvittelyjä, erityisesti mikäli harkitaan leikkaushoitoa. Gastroskopiassa eli mahantähystyksessä nähdään ruoansulatuskanavan yläosan rakenne ja ruokatorven limakalvon kunto.
Mittalaite asennetaan useimmissa tapauksissa heti ruokatorven manometrian eli paineenmittauksen jälkeen. Mikäli erillistä manometriaa ei ole tehty, määritetään tutkimusletkun oikea syvyys impedanssimittauksessa letkuun liitetyn yksinkertaisen paineprofiilitestauksen avulla. PH-mittauksessa mahan ja ruokatorven välisen liitoksen sijainti arvioidaan ilman manometriaa pH-muutoksen avulla.