Puheen- ja kielenkehityksen poikkeavuus voi esiintyä itsenäisenä kehityspulmana tai olla osa muuta kehityshäiriötä, esimerkiksi autismikirjon häiriötä, älyllistä kehitysvammaisuutta, monimuotoista kehityshäiriötä tai psykiatrista häiriötä. Poikkeavuus voi johtua myös esimerkiksi kuulovammasta, aivoperäisestä sairaudesta, vaikeasta kehityshäiriöstä tai merkittävästä virikkeettömyydestä.
Jos lapsen kokonaiskehitys etenee muuten tavanomaisesti, mutta puheen- ja kielenkehitys on viivästynyttä tai poikkeavaa, puhutaan kielellisestä erityisvaikeudesta. Kielellinen erityisvaikeus voi painottua puheentuottoon tai puheen ymmärtämiseen.
Puheentuottoon painottuvassa erityisvaikeudessa lapsen on vaikea ilmaista itseään puheella tai puhe voi olla sujumatonta tai epäselvää. Sanojen taivutus, lauseiden muodostaminen ja kertovan puheen tuottaminen voivat tuntua vaikeilta. Puheentuoton erityisvaikeus voi näkyä myös esimerkiksi siten, ettei lapsi osaa hahmottaa oman äidinkielensä äänteitä, mikä on riskitekijä myöhemmille lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksille.
Puheen ymmärtämiseen painottuva erityisvaikeus voi näkyä vaikeutena oppia ymmärtämään ja käyttämään kieltä. Lapsen voi olla vaikea ymmärtää kuulemaansa asiaa tai kysymyssanoja. Uusien sanojen oppiminen voi olla hidasta, ja kieliopillisten rakenteiden hahmottaminen hankalaa.
Kielellisen kehityksen riskitekijöitä voivat olla muun muassa
vähäinen vuorovaikutus lapsen kanssa
kasvuympäristön virikkeettömyys tai meluisuus
perheen sosioemotionaaliset ongelmat, kuten perheen tunne-elämän ja sosiaalisten suhteiden haasteet
liiallinen ruutuaika.
Myös heikentynyt kuulo ja perintötekijät vaikuttavat kielenkehitykseen.
Hidas puhumaan oppiminen voidaan useimmiten tunnistaa 2–2,5-vuoden iässä. Mikäli puhe on niukkaa tai epäselvää, 2,5–3-vuotias lapsi ohjataan puheterapeutin arvioon esimerkiksi neuvolan kautta.
Osa puheen- ja kielen kehityksen poikkeamista voi olla väistyviä, jolloin ne menevät ohi itsestään tai tuen avulla, mutta osa poikkeavuuksista voi ennakoida muita vaikeuksia, kuten oppimisvaikeuksia. Hyvät puheen ymmärtämisen taidot voivat ennakoida parempaa kuntoutumista. Myöhään puhumaan oppivista lapsista noin puolet saavuttaa ikätasoisen puheen neljän vuoden ikään mennessä.
Puheen- ja kielenkehityksen poikkeavuudet voivat ilmetä arjessa esimerkiksi seuraavilla tavoilla:
Katsekontaktin ottaminen on haasteellista.
Yhteiseen toimintaan tai vastavuoroiseen kontaktiin osallistuminen on haasteellista.
Sanojen oppiminen on hidasta.
Lapsella on vaikeus ymmärtää pidempiä ja moniosaisia ohjeita.
Lapsella on vaikeus ymmärtää käsitteitä tai sisällöltään monimutkaista kieltä.
Lapsella on vaikeus tuottaa lausetasoista ja kertovaa puhetta.
Puhe on epäselvää ja sujumatonta.
Lukemisen ja kirjoittamisen oppiminen on työlästä.