Lapsiperhe ja syömiseen liittyvät haitalliset toimintatavat

"Tuliko paha mieli? Tule, niin mummo antaa namia."

Monesti tunnesyömiselle on luotu vankka pohja jo lapsuudessa, kun ruoalla on korjattu pahaa mieltä. Aivot oppivat kaavan, jossa paha mielen hoitaminen makoisalla syömisellä johtaa mielihyvän tunteeseen ja olon hetkelliseen helpottumiseen. Mieli tarttuu tähän toimintamalliin, kun tilanne toistuu. Muut keinot pahan mielen helpottamiseksi voivat jäädä syrjään tai unohtua jopa kokonaan.

Mikä neuvoksi?

Alkuun pääset jo sillä, että tunnistat oman tarpeesi hoitaa mieltä tai tunteita syömisen kautta. On hyvä havaita, että tunteilla on tapana tulla, olla ja laantua. Niitä ei tarvitse yrittää muuttaa, poistaa tai hallita.

Vaikka toisinaan onkin aivan sallittua helpottaa oloa vaikkapa pienellä palalla makeaa, olisi tärkeää miettiä muitakin keinoja mielipahan helpottamiseksi. Kun lapsella on paha mieli, voisitteko syömisen sijaan lähteä yhdessä ulos kävelemään, soittaa lapsen ystävälle tai kirjoittaa lapsen tuntemuksia paperille? Pikkuhiljaa niin sanotulle lohtusyömiselle alkaa löytyä vaihtoehtoisia toimintoja, jotka tukevat paremmin lapsen hyvinvointia.

Lähes jokaiselle aikuiselle on tuttu vaatimus syödä lautanen tyhjäksi. Ruokaa ei saa heittää roskiin. Maailmalla nähdään nälkää ja sen perusteella meidän on pitänyt laiminlyödä oma kylläisyyden tunteemme ja syödä kiltisti lautanen tyhjäksi.

Syömiseen pakottaminen aiheuttaa yleensä voimakkaan vastenmielisyyden tunteen väkisin syötyä ruokaa kohtaan. Vastenmielisyyden tunne voi jatkua pitkälle aikuisuuteen ja vaikuttaa siihen, mitä ruokaa tarjoat omille lapsillesi, mitä ruokaa pidät maistuvana tai miten puhut ruoasta.

Mikä neuvoksi?

Aikuinen, saatikka lapsi, ei osaa aina ottaa oikeaa määrää ruokaa. On täysin sallittua kuunnella tuntemuksiaan ja jättää ruokaa tähteeksi, jos olo on jo kylläinen. Seuraavilla kerroilla ruokaa voi opetella ottamaan vähemmän.

Syömään pakottamisella on useimmiten tarkoitettu hyvää, mutta se johtaa väistämättä ikävään syömiskokemukseen. Mieti, vaikuttaako jokin ikävä kokemus nykyisiin ruokailutottumuksiisi. Haluaisitko oppia syömään jotakin, minkä syöminen on ollut pitkään vaikeaa? Kokeile sitä mukavassa seurassa ja tilanteessa. Luo uusia mukavia muistijälkiä. Makumieltymysten muuttaminen on aina mahdollista.

Muista itse kasvattajana, että kannustus ja kehu toimivat aina paremmin kuin kiristys, lahjonta tai uhkailu!

Lapsen mielihalu kiellettyjä ruokia kohtaan kasvaa, kun syömistä rajoitetaan voimakkaasti. Mielihalun kasvaminen voi johtaa jopa salaa syömiseen. Kun kukaan ei ole valvomassa, valitaan enemmän juuri rajoitettuja ruokia. Kuulostaako tutulta?

Mikä neuvoksi?

Tiukat rajoitukset eivät toimi. Hyvään syömiseen kuuluu myös herkuttelu. Ei ole olemassa kiellettyjä ruokia, vaan kaikki syötäväksi tarkoitettu on lähtökohtaisesti sallittua. Lapsen hyvinvointia edistävään ruokailuun mahtuvat pienet herkkupalat, kun suurin osa ruoasta on hyvää ja fiksua perusruokaa. Kyse on siis kohtuullisuuden opettelusta. Annoskoko pysyy kohtuullisena, kun esimerkiksi jälkiruoka syödään pääaterian jälkeen.

"Kun syöt sosekeittoa, saat jälkiruuaksi jäätelöä.”

On tavallista, että aikuiset kannustavat lasta syömään terveellistä ruokaa palkitsemalla siitä epäterveellisellä ruoalla. Tällöin terveellinen ruoka muuttuu entistä vähemmän haluttavaksi. Samalla palkinto muuttuu entistäkin halutummaksi. Lapsi ajattelee, että ruoan täytyy olla todella pahaa, kun sitä houkutellaan syömään herkuilla.

Mikä neuvoksi?

Itse koettuja kasvatusmalleja toistaa helposti, jos asiaan ei kiinnitä huomiota. Miten sitten voisi kannustaa lasta syömään, jos palkitseminen ei ole toimiva keino? Lapset eivät opi syömään kaikkia ruokia heti tai edes muutaman kerran jälkeen. Vähän ja usein maistaessaan lapsi oppii vähitellen syömään monenlaisia ruokia. Lasta on hyvä kannustaa tutkimaan ruokaa ja maistelemaan rohkeasti. Kehu pienistäkin yrityksistä.

Olemme jo pitkään eläneet maailmassa, jossa ylipaino ei ole ollut hyväksyttävää. Ylipainoinen saa kuulla jo lapsesta saakka olevansa vääränlainen. Tällaisessa ympäristössä hyvän itsetunnon rakentaminen voi olla hankalaa. Kelpaamattomuuden tunne voi osaltaan vaikuttaa siihen, että ylimääräisen syömisen avulla pyritään karkottamaan mielipahaa.

Sillä, miten vanhemmat tai muut lähellä olevat aikuiset suhtautuvat lapsen ja kenen tahansa ihmisen painoon, on valtava merkitys lapsen kokemukselle omasta itsestä. Lapsen kipuilu oman kehonkuvansa kanssa on monelle vanhemmalle vaikeaa. Erityisen vaikeaa se on, jos vanhempi ei ole sinut omankaan kehonsa kanssa.

Mikä neuvoksi?

• Juttele lapsen kanssa siitä, että kehoja on erilaisia. Ei ole yhtä ainoaa ihannekehoa tai ulkonäköä.

• Painota sitä, että jokaisen keho on arvokas ja hyvä riippumatta painosta tai ulkonäöstä.

• Ole mallina siitä, että pidät omasta kehostasi sellaisena kuin se on ja näytä, että haluat pitää kehostasi huolta. Keskustele lapsen kanssa, miten voitte kohdella omaa kehoanne hyvin. Mitkä asiat tekevät hyvää keholle, entä mitkä asiat eivät ole hyvästä?

• Vältä kommentoimasta ikävällä tavalla omaa tai toisten kehoa, painoa tai ulkonäköä.

Lisätietoa kehotyytyväisyydestä

5-10-vuotiaille

• Oma keho on supersankari -video (neuvokasperhe.fi)

10-15-vuotiaille

• Hyvää päivää keho - mitä sulle kuuluu? -video (neuvokasperhe.fi)

Sinulla voi olla lapsuudestasi ikäviä kokemuksia liikunnasta. Pilkatuksi tuleminen esimerkiksi koulun liikuntatunneilla on voinut saada aikaan häpeän tunteen. Häpeä on voimakas tunne, jota ihminen pyrkii välttämään. On luonnollista, että liikuntaa voi alkaa välttää kokonaan, jos siihen yhdistyy usein häpeän tunne.

Mikä neuvoksi?

Omalle epämukavuusalueelle meneminen on harvoin helppoa. Voisitko silti ottaa sinne joskus pieniä hyppäyksiä, ihan vain testataksesi, josko asiat olisivatkin muuttuneet? Pikkuhiljaa huomatessasi, että hyppäykset eivät tunnukaan pahalta ja esteet ovatkin enemmän vain oman mielesi tuottamia, voit alkaa tehdä isompia harppauksia. Pohdi:

• Voisitko oppia pitämään liikunnasta?

• Antaisitko liikunnalle vielä mahdollisuuden?

• Mikä olisi laji, josta voisit saada hyvää mieltä ja iloa?

Aikuinen on tärkeä malli lapselle liikuntaan suhtautumisessa ja liikkumisessa. Oman liikkujatyyppisi tunnistaminen voi auttaa sinua ohjaamaan lastasi liikunnalliseen elämäntapaan.