Arjen tavoitteet ohjaavat lapsen kuntoutuksen suunnittelua. Tavoitteet tehdään yhdessä lapsen ja perheen kanssa. Kun tavoitteet ovat kuntoutujalle ja perheelle merkityksellisiä, niiden saavuttamiseen on helpompi sitoutua arjessa. Tavoitteena voisi olla esimerkiksi siirtyminen istuma-asennosta konttausasentoon tai itsenäinen potalta ylösnousu jalkapohjat alustalla.
Arki kuntouttaa lasta – vinkkejä liikunnalliseen kuntoutukseen
Lapsen oppiminen toteutuu parhaiten lapsen omassa arkiympäristössä, jossa mahdollistuvat uuteen taitoon tarvittavat lukuisat toistot.
Lapsen ensimmäiset leikit leikitään aikuisen sylissä tai hoitopöydällä. Aivan pieni lapsi leikkii omilla jaloillaan ja käsillään, ja hakee niistä tuntoaistimuksia. Varmista ja ohjaa, että lapsi vie molempia käsiä suuhun ja tutkii varpaitaan molemmilla käsillään. Jos näin ei tapahdu luontaisesti, niin ohjaa lasta viemään myös heikompi käsi suuhun ja varpaisiin. Auta ja ohjaa lasta tuomaan molemmat kädet mukaan esimerkiksi taputtamiseen tai tarttumaan isoon palloon kahdella kädellä.
Hyvä, tukeva istuma-asema edesauttaa kummankin käden käyttämistä. Tarvittaessa istuma-asentoa voi tukea selän ja vartalon alueelta, riippuen lapsen omasta taidosta istua. Jos leikkiessä toinen käsi "unohtuu", ohjaa käsi mukaan toimintaa lapsen hartiasta. "Unohtuminen" johtuu useimmiten heikosta tuntotiedosta.
Painon kannatuksen ohjaaminen kehon heikommalle puolelle on tärkeä aloittaa heti, kun puoliero havaitaan, usein jo alle vuoden iässä. Vatsamakuuasennossa ja kyynärnojassa lasta ohjataan siirtämään ja kannattamaan painoaan myös heikommalle puolelle. Vatsamakuulla leikkiminen aktivoi vartalon ojennuspuolta, ohjaa lantion suoraksi, venyttää lonkan koukistajia ja vahvistaa painovoimaa vastaan työskentelyä.
Myöhemmin lasta ohjataan tukeutumaan suorille käsivarsille ja konttausasentoon. Tukeutuessaan avoimiin kämmeniin lapsi saa syvätunnon kautta tietoa ja kokemuksia koko kehosta.
Lasta kannustetaan liikkumaan kontaten, jos se on mahdollista. Konttaaminen harjaannuttaa lasta asennosta toiseen siirtymiseen. Lapsi oppii muun muassa vartalon kiertoja, jalkojen vuorotahtia, keskivartalon hallintaa ja käsiin tukeutumista. Samalla konttaaminen edistää myös käsien tuntotietoa ja käsien käyttöä.
Pienet lapset leikkivät mielellään lattialla. Jos lapsi ei istu itsenäisesti, voit tukea lasta edestä tai takaa. Kasvotusten leikkiessä vanhempi pystyy reagoimaan lapsen tunteisiin omalla katseellaan ja ilmeillään.
Kaikkea tekemistä on hyvä myös sanoittaa, eli puhua ääneen mitä itse tekee ja mitä toivoo lapsen tekevän. Esimerkiksi: "Nyt vieritän sinulle pallon, ota pallo kahdella kädellä kiinni".
Sivuistunta, risti-istunta ja täysistunta ovat hyviä leikkiasentoja. Sivuistunnassa lapsi harjoittelee tukeutumista toiseen yläraajaan, jolloin toinen yläraaja on vapautettu leikkiin.
Ohjaa lapsi leikkimään asennossa molemmin puolin. Sivuistunnassa lapsen vartalo on aktiivinen.
Risti-istunnassa molemmat kädet vapautuvat leikkiin. Lasta kannattaa kannustaa käyttämään heikomman puolen kättä aktiivisesti leikkimiseen ja tukeutumiseen.
Täysistunnassa takareiden lihaksiin saadaan venytystä. Sijoittamalla lelut vartalon molemmille puolille saadaan vartalon kiertoa aktivoitua. Vartalon kiertoliikettä tarvitaan sujuvaan kävelyyn.
Lapsi saattaa itse valita mieluiten leikkiasennokseen jalkojensa välissä istumisen. Tämä ei ole kuitenkaan vartalon hallinnan vahvistamisen ja lonkkien normaalin kehityksen kannalta suositeltava leikkiasento. Lapsi hyötyy monipuolisista leikkiasennoista.
Kyykistyessään lapsi vahvistaa molempien alaraajojen lihaksistoa ja tasapainoa. Kyykyssä leikkiessä saadaan hyvä venytys pohkeisiin. Ohjaa lapsen paino tasaisesti molemmille alaraajoille. Harjoittele kyykyssä painon viemistä vuorotellen päkiöille ja kantapäille (rullaus), tämä vahvistaa jalkaterän lihaksia ja ylläpitää nivelten liikkuvuutta. Jalan liikkuvuus on tärkeää lapsen opetellessa seisomaan ja kävelemään.
Seisomisen harjoittelu aloitetaan liikuntavammaisen lapsen kanssa usein seisomatelineessä. Seisomisen harjoittelu on hyvä aloittaa noin vuoden iässä.
Seisomatelineessä lapsi:
Oppii kuormittamaan molempia alaraajojaan symmetrisesti.
Luustolle saadaan kuormitusta, lonkille ja alaraajojen nivelille hyvä kuormitusasento.
Tarvittaessa saadaan venytystä alaraajojen kireille lihaksille.
Seisomatelineen käyttöä jatketaan tarvittaessa koko lapsuusajan.
Seisomaharjoittelussa voidaan tarvittaessa korjata lapsen jalkaterien ja alaraajojen linjausta yksilöllisesti valmistetuilla pohjallisilla tai ortooseilla. Myös tuntotietoa tai jänteen venyvyyttä lisääviä sähköhoitoja voidaan käyttää seisomaharjoitteissa. Tuetussa seisoma-asennossa on hyvä katsella kirjaa ja harjoitella samalla silmän ja käden yhteistyötä.
Ohjaa leikissä vauvan käsiä ja jalkoja
Lapsen ensimmäiset leikit leikitään aikuisen sylissä tai hoitopöydällä. Aivan pieni lapsi leikkii omilla jaloillaan ja käsillään, ja hakee niistä tuntoaistimuksia. Varmista ja ohjaa, että lapsi vie molempia käsiä suuhun ja tutkii varpaitaan molemmilla käsillään. Jos näin ei tapahdu luontaisesti, niin ohjaa lasta viemään myös heikompi käsi suuhun ja varpaisiin. Auta ja ohjaa lasta tuomaan molemmat kädet mukaan esimerkiksi taputtamiseen tai tarttumaan isoon palloon kahdella kädellä.
Tukeva istuma-asento on edellytys käsien käytölle
Hyvä, tukeva istuma-asema edesauttaa kummankin käden käyttämistä. Tarvittaessa istuma-asentoa voi tukea selän ja vartalon alueelta, riippuen lapsen omasta taidosta istua. Jos leikkiessä toinen käsi "unohtuu", ohjaa käsi mukaan toimintaa lapsen hartiasta. "Unohtuminen" johtuu useimmiten heikosta tuntotiedosta.
Vatsamakuuasento on hyvä vauvan leikkiasento
Painon kannatuksen ohjaaminen kehon heikommalle puolelle on tärkeä aloittaa heti, kun puoliero havaitaan, usein jo alle vuoden iässä. Vatsamakuuasennossa ja kyynärnojassa lasta ohjataan siirtämään ja kannattamaan painoaan myös heikommalle puolelle. Vatsamakuulla leikkiminen aktivoi vartalon ojennuspuolta, ohjaa lantion suoraksi, venyttää lonkan koukistajia ja vahvistaa painovoimaa vastaan työskentelyä.
Myöhemmin lasta ohjataan tukeutumaan suorille käsivarsille ja konttausasentoon. Tukeutuessaan avoimiin kämmeniin lapsi saa syvätunnon kautta tietoa ja kokemuksia koko kehosta.
Konttaaminen harjaannuttaa asentojen vaihtamista
Lasta kannustetaan liikkumaan kontaten, jos se on mahdollista. Konttaaminen harjaannuttaa lasta asennosta toiseen siirtymiseen. Lapsi oppii muun muassa vartalon kiertoja, jalkojen vuorotahtia, keskivartalon hallintaa ja käsiin tukeutumista. Samalla konttaaminen edistää myös käsien tuntotietoa ja käsien käyttöä.
Kasvotusten leikkiessä voi reagoida lapsen tunteisiin
Pienet lapset leikkivät mielellään lattialla. Jos lapsi ei istu itsenäisesti, voit tukea lasta edestä tai takaa. Kasvotusten leikkiessä vanhempi pystyy reagoimaan lapsen tunteisiin omalla katseellaan ja ilmeillään.
Tekemistä kannattaa sanoittaa ääneen
Kaikkea tekemistä on hyvä myös sanoittaa, eli puhua ääneen mitä itse tekee ja mitä toivoo lapsen tekevän. Esimerkiksi: "Nyt vieritän sinulle pallon, ota pallo kahdella kädellä kiinni".
Sivuistunta, risti-istunta ja täysistunta leikkiasentoina
Sivuistunta, risti-istunta ja täysistunta ovat hyviä leikkiasentoja. Sivuistunnassa lapsi harjoittelee tukeutumista toiseen yläraajaan, jolloin toinen yläraaja on vapautettu leikkiin.
Ohjaa lapsi leikkimään asennossa molemmin puolin. Sivuistunnassa lapsen vartalo on aktiivinen.
Risti-istunnassa molemmat kädet vapautuvat leikkiin. Lasta kannattaa kannustaa käyttämään heikomman puolen kättä aktiivisesti leikkimiseen ja tukeutumiseen.
Täysistunnassa takareiden lihaksiin saadaan venytystä. Sijoittamalla lelut vartalon molemmille puolille saadaan vartalon kiertoa aktivoitua. Vartalon kiertoliikettä tarvitaan sujuvaan kävelyyn.
Jalkojen välissä istuminen ei ole suositeltavaa
Lapsi saattaa itse valita mieluiten leikkiasennokseen jalkojensa välissä istumisen. Tämä ei ole kuitenkaan vartalon hallinnan vahvistamisen ja lonkkien normaalin kehityksen kannalta suositeltava leikkiasento. Lapsi hyötyy monipuolisista leikkiasennoista.
Kyykistyminen ja kyykyssä leikkiminen
Kyykistyessään lapsi vahvistaa molempien alaraajojen lihaksistoa ja tasapainoa. Kyykyssä leikkiessä saadaan hyvä venytys pohkeisiin. Ohjaa lapsen paino tasaisesti molemmille alaraajoille. Harjoittele kyykyssä painon viemistä vuorotellen päkiöille ja kantapäille (rullaus), tämä vahvistaa jalkaterän lihaksia ja ylläpitää nivelten liikkuvuutta. Jalan liikkuvuus on tärkeää lapsen opetellessa seisomaan ja kävelemään.
Seisomisen harjoittelu
Seisomisen harjoittelu aloitetaan liikuntavammaisen lapsen kanssa usein seisomatelineessä. Seisomisen harjoittelu on hyvä aloittaa noin vuoden iässä.
Seisomatelineessä lapsi:
Oppii kuormittamaan molempia alaraajojaan symmetrisesti.
Luustolle saadaan kuormitusta, lonkille ja alaraajojen nivelille hyvä kuormitusasento.
Tarvittaessa saadaan venytystä alaraajojen kireille lihaksille.
Seisomatelineen käyttöä jatketaan tarvittaessa koko lapsuusajan.
Seisomaharjoittelussa voidaan tarvittaessa korjata lapsen jalkaterien ja alaraajojen linjausta yksilöllisesti valmistetuilla pohjallisilla tai ortooseilla. Myös tuntotietoa tai jänteen venyvyyttä lisääviä sähköhoitoja voidaan käyttää seisomaharjoitteissa. Tuetussa seisoma-asennossa on hyvä katsella kirjaa ja harjoitella samalla silmän ja käden yhteistyötä.
Tarkistettu 16.2.2023