Glukoositason omaseurannan avulla insuliiniannokset sovitetaan vastaamaan syötyjen hiilihydraattien määrää ja liikuntaa sekä korjataan glukoositason muutokset muuttuvissa tilanteissa. Tavallisimmin glukoosia seurataan glukoosisensorilla.
Glukoositasoseurannan helpottamiseksi ja tarkentamiseksi lapsilla ja nuorilla käytetään jatkuvaa kudossokeriseurantaa (iholla oleva mittari), joka vähentää sormenpäämittausten tarvetta. Sormenpäämittaus kannattaa tehdä, jos lapsen tai nuoren sokeritaso on sensorissa poikkeavan matala tai korkea ja epäillään sen oikeellisuutta tai oireiden perusteella epäillään hypoglykemiaa.
Glukoositaso tarkistetaan sensorista ja tarvittaessa sormenpäämittauksella
aina ennen aterioita ja 2 tuntia aterian jälkeen
nukkumaan mennessä, mieluiten 2–3 tuntia iltapalan ja insuliinipistoksen jälkeen
ennen liikuntaa ja liikunnan yhteydessä
kun on matalan tai korkean glukoositason oireita
kun glukoosisensori hälyttää.
Yölliset matalan ja korkean glukoosin hälytysrajat kannattaa asettaa niin, että sensori herättää vain sellaisella glukoositasolla, mihin oikeasti pitää reagoida.

