Keuhkojen toimintatutkimukset

Spirometrialla tutkitaan muun muassa:

• astmaa

• keuhkoahtaumatautia (COPD)

Tutkimuksessa puhalletaan laitteeseen (spirometriin), joka mittaa keuhkojen tilavuutta ja puhalletun ilman virtausnopeutta. Se kertoo, kuinka paljon ilmaa mahtuu keuhkoihisi kerralla (tilavuus) ja kuinka nopeasti saat keuhkosi tyhjennettyä tai täytettyä (virtaus).

Spirometriassa on usein tärkeää ottaa huomioon keuhkoputkiin vaikuttava lääkitys, eli tulisiko lääkkeen ottamisesta pitää taukoa ennen tutkimusta vai ei, tästä saat tarkempia ohjeita lähettävästä yksiköstä. Tutkimusta ei tehdä hengitystieinfektion aikana tai liian pian sen jälkeen.

Bronkodilataatiotesti

Tarvittaessa tehdään bronkodilataatiotesti, jossa tutkittavalle annetaan keuhkoputkia avaavaa lääkettä ja sen jälkeen tehdään spirometriatutkimus uudelleen. Tutkimuksella arvioidaan lääkkeen vaikutusta keuhkojen toimintaan.

Lääkäri tekee johtopäätökset keuhkojen toimintakyvystä tutkimustulosten perusteella.

Leikki-ikäisen (yli 2-3 vuotias) lapsen kohdalla keuhkojen toimintaa ja astmaa tutkitaan oskillometrialla. Siinä lapselle laitetaan suuhun hampaiden väliin suukappale, jonka kautta lapsi hengittää normaalisti.

Laite mittaa keuhkojen toimintaa laitteen lähettämän paineaaltovärähtelyn (oskillaation) avulla. Nenään laitetaan kevyt puristin, jolloin hengitys tapahtuu pelkästään suukappaleen kautta. Oskillometria ei ole yhtä riippuvainen puhallusvoimasta ja tekniikasta, kuten spirometriatutkimus.

Tarvittaessa voidaan tehdä rasitusoskillometriatutkimus, jolla tutkitaan fyysisen rasituksen vaikutusta keuhkojen toimintaan. Jos diagnoosi ei perustutkimuksilla selviä, keuhkoputkiston ahtautumistaipumusta voidaan tutkia metakoliinialtistuskokeen avulla.

Diffuusiokapasiteettitutkimuksessa mitataan keuhkorakkuloiden ja keuhkoverenkierron välisen kaasujen vaihdon tehokkuutta. Mittauksen aikana hengitetään suukappaleen kautta testikaasua keuhkoihin, minkä jälkeen pidätetään hengitystä noin kymmenen sekunnin ajan. Hengityksen pidätyksen jälkeen hengitetään ulos, jolloin uloshengityskaasujen pitoisuudet mitataan.

Lääkäri tekee johtopäätökset keuhkojen toimintakyvystä tutkimustulosten perusteella.

Typpioksiditutkimuksessa mitataan uloshengitettävän ilman typpioksidipitoisuutta. Tutkittava puhaltaa keuhkot tyhjiksi, laittaa suukappaleen suuhun, vetää keuhkot täyteen ilmaa ja puhaltaa tasaisesti ulos. Uloshengitysilmassa on aina pieniä määriä typpioksidia, mutta tulehduksellisissa keuhkosairauksissa kuten astmassa sen määrä kohoaa selkeästi.

Lääkäri tekee johtopäätökset keuhkojen toimintakyvystä tutkimustulosten perusteella.