Kuvantamistutkimusten erikoisalat
Tältä sivulta löydät lisätietoa kuvantamistutkimusten erikoisaloista.
Radiologisia tutkimuksia käytetään paljon eri sairauksien todentamiseen sekä hoidon vaikutusten seurantaan.
Tavallisimpia radiologisia tutkimuksia ovat röntgentutkimus (esim. keuhkot, luusto, rintarauhaset ja hampaat), ultraäänitutkimus, tietokonetomografia (TT), magneettikuvaus sekä erilaiset toimenpiteet.
Radiologiset kuvantamismenetelmät jakautuvat röntgensäteilyä ja muita tekniikoita hyödyntäviin menetelmiin.
Röntgensäteilyn käyttö radiologiassa perustuu säteilyn kykyyn läpäistä erilaisia kehon kudoksia eri tavalla ja toisaalta siihen, että säteily vaimenee eri kudoksissa eri tavoin riippuen muun muassa kudoksien tiheydestä. Elinten ja tautitilojen erottumista kuvissa voidaan tietyissä tutkimuksissa parantaa käyttämällä varjo- ja tehosteaineita.
Radiologialla tehdään yhä enemmän myös hoidollisia toimenpiteitä esimerkiksi paikallisten syöpäkasvaimien hoito, verisuonitukosten avaaminen tai verenvuotojen tukkiminen.
Radiologisiin tutkimuksiin ja toimenpiteisiin tarvitaan aina lääkärin lähete.
Kliinisellä fysiologialla tutkitaan ihmisen elintoimintoja, niiden säätelyä ja häiriöitä. Tutkimuksia tarvitaan muun muassa kansansairauksien kuten astman ja sepelvaltimotaudin toteamisessa, seurannassa ja hoidon tehon arvioinnissa.
Monien harvinaisempien sairauksien toteamisessa sekä potilaiden leikkaus- ja toimenpideriskien että työkykyisyyden määrittämisessä käytetään kliinisen fysiologian tutkimuksia.
Mahdolliset häiriöt voi todeta mittaamalla elimistön mekaanisia, sähköisiä ja aineenvaihdunnallisia tapahtumia levossa, rasituksen tai muun altistuksen yhteydessä. Lisäksi tehdään pitkäaikaisrekisteröintejä
Kliinisen fysiologian tutkimuksia ovat:
sydäntutkimukset
rasituskokeet
ääreisverenkierron tutkimukset
hengitysfysiologiset tutkimukset
ruuansulatuskanavan tutkimukset
Kliinisen fysiologian tutkimuksiin tarvitaan aina lääkärin lähete.
Kliinisen neurofysiologian tutkimuksilla selvitetään keskus- ja ääreishermoston sekä lihasten toiminnan häiriöitä. Lisäksi tehdään uni- ja vireystilatutkimuksia sekä tutkitaan aistielinten toimintaa.
Kliininen neurofysiologia monitoroi hermoston toimintaa leikkausten ja tehohoidon aikana.
ENMG (elektroneuromyografia) eli hermo-lihastoimintatutkimuksella selvitetään lihasten ja hermojen vaurioita ja sairauksia.
EEG (elektroenkefalografia) eli aivosähkökäyrätutkimuksen avulla voidaan tutkia esimerkiksi epilepsiaa ja muita kohtauksellisia oireita. Unenaikaisia hengityksen häiriöitä voidaan selvittää yöpolygrafia-tutkimuksella.
Kliinisen neurofysiologian menetelmät auttavat leikkauksen aikaisten hermovaurioiden ennaltaehkäisyssä sekä näön, kuulon ja tuntoaistin häiriöiden diagnostiikassa.
Diagnostiikan ja pitkäaikaisten monitorointien lisäksi joissakin kliinisen neurofysiologian yksiköissä annetaan kajoamattomia neuromodulaatiohoitoja. Hoito voidaan toteuttaa menetelmin, kuten sarjoittainen transkraniaalinen magneettistimulaatio, rTMS, jossa aivojen toimintaa kiihdytetään tai jarrutetaan magneettikenttäpulssien avulla. Näin voidaan hoitaa esimerkiksi sellaista kroonista kipua tai masennusta, jotka eivät lievity tavanomaisilla hoidoilla.
Kliinisen neurofysiologian tutkimuksiin tarvitaan aina lääkärin lähete.
Isotooppilääketieteessä tunnistetaan kasvainkudoksia ja tutkitaan kehon eri osien, elinten tai kudosten toimintaa ja aineenvaihduntaa radioaktiivisten lääkkeiden avulla.
Monet sairaudet pystytään havaitsemaan isotooppitutkimuksissa ennen kuin taudin aiheuttamat rakenteelliset muutokset tulevat näkyviin muussa kuvantamisessa.
Isotooppitutkimuksessa annetaan pieni määrä radioaktiivista lääkeainetta potilaan suoneen, suun kautta tai hengitettynä.
Radioaktiivisen lääkkeen hakeutuminen tutkittavaan elimeen ja kehoon kuvataan gamma- tai PET-kameralla. Tutkimuksissa käytettävät laitteet pystyvät mittaamaan hyvin pieniä säteilymääriä.
Tyypillinen isotooppitutkimus on luuston gammakuvaus, jota käytetään esimerkiksi syövän levinneisyyden selvittelyssä.
Radioaktiivisia lääkeaineita voidaan käyttää myös erilaisten sairauksien hoitamiseen. Isotooppihoidoilla hoidetaan esimerkiksi syöpiä.
Isotooppilääketieteen tutkimuksiin tarvitaan aina lääkärin lähete.
Radiologia
Radiologisia tutkimuksia käytetään paljon eri sairauksien todentamiseen sekä hoidon vaikutusten seurantaan.
Tavallisimpia radiologisia tutkimuksia ovat röntgentutkimus (esim. keuhkot, luusto, rintarauhaset ja hampaat), ultraäänitutkimus, tietokonetomografia (TT), magneettikuvaus sekä erilaiset toimenpiteet.
Radiologiset kuvantamismenetelmät jakautuvat röntgensäteilyä ja muita tekniikoita hyödyntäviin menetelmiin.
Röntgensäteilyn käyttö radiologiassa perustuu säteilyn kykyyn läpäistä erilaisia kehon kudoksia eri tavalla ja toisaalta siihen, että säteily vaimenee eri kudoksissa eri tavoin riippuen muun muassa kudoksien tiheydestä. Elinten ja tautitilojen erottumista kuvissa voidaan tietyissä tutkimuksissa parantaa käyttämällä varjo- ja tehosteaineita.
Radiologialla tehdään yhä enemmän myös hoidollisia toimenpiteitä esimerkiksi paikallisten syöpäkasvaimien hoito, verisuonitukosten avaaminen tai verenvuotojen tukkiminen.
Radiologisiin tutkimuksiin ja toimenpiteisiin tarvitaan aina lääkärin lähete.
Kliininen fysiologia
Kliinisellä fysiologialla tutkitaan ihmisen elintoimintoja, niiden säätelyä ja häiriöitä. Tutkimuksia tarvitaan muun muassa kansansairauksien kuten astman ja sepelvaltimotaudin toteamisessa, seurannassa ja hoidon tehon arvioinnissa.
Monien harvinaisempien sairauksien toteamisessa sekä potilaiden leikkaus- ja toimenpideriskien että työkykyisyyden määrittämisessä käytetään kliinisen fysiologian tutkimuksia.
Mahdolliset häiriöt voi todeta mittaamalla elimistön mekaanisia, sähköisiä ja aineenvaihdunnallisia tapahtumia levossa, rasituksen tai muun altistuksen yhteydessä. Lisäksi tehdään pitkäaikaisrekisteröintejä
Kliinisen fysiologian tutkimuksia ovat:
sydäntutkimukset
rasituskokeet
ääreisverenkierron tutkimukset
hengitysfysiologiset tutkimukset
ruuansulatuskanavan tutkimukset
Kliinisen fysiologian tutkimuksiin tarvitaan aina lääkärin lähete.
Kliininen neurofysiologia
Kliinisen neurofysiologian tutkimuksilla selvitetään keskus- ja ääreishermoston sekä lihasten toiminnan häiriöitä. Lisäksi tehdään uni- ja vireystilatutkimuksia sekä tutkitaan aistielinten toimintaa.
Kliininen neurofysiologia monitoroi hermoston toimintaa leikkausten ja tehohoidon aikana.
ENMG (elektroneuromyografia) eli hermo-lihastoimintatutkimuksella selvitetään lihasten ja hermojen vaurioita ja sairauksia.
EEG (elektroenkefalografia) eli aivosähkökäyrätutkimuksen avulla voidaan tutkia esimerkiksi epilepsiaa ja muita kohtauksellisia oireita. Unenaikaisia hengityksen häiriöitä voidaan selvittää yöpolygrafia-tutkimuksella.
Kliinisen neurofysiologian menetelmät auttavat leikkauksen aikaisten hermovaurioiden ennaltaehkäisyssä sekä näön, kuulon ja tuntoaistin häiriöiden diagnostiikassa.
Diagnostiikan ja pitkäaikaisten monitorointien lisäksi joissakin kliinisen neurofysiologian yksiköissä annetaan kajoamattomia neuromodulaatiohoitoja. Hoito voidaan toteuttaa menetelmin, kuten sarjoittainen transkraniaalinen magneettistimulaatio, rTMS, jossa aivojen toimintaa kiihdytetään tai jarrutetaan magneettikenttäpulssien avulla. Näin voidaan hoitaa esimerkiksi sellaista kroonista kipua tai masennusta, jotka eivät lievity tavanomaisilla hoidoilla.
Kliinisen neurofysiologian tutkimuksiin tarvitaan aina lääkärin lähete.
Isotooppilääketiede
Isotooppilääketieteessä tunnistetaan kasvainkudoksia ja tutkitaan kehon eri osien, elinten tai kudosten toimintaa ja aineenvaihduntaa radioaktiivisten lääkkeiden avulla.
Monet sairaudet pystytään havaitsemaan isotooppitutkimuksissa ennen kuin taudin aiheuttamat rakenteelliset muutokset tulevat näkyviin muussa kuvantamisessa.
Isotooppitutkimuksessa annetaan pieni määrä radioaktiivista lääkeainetta potilaan suoneen, suun kautta tai hengitettynä.
Radioaktiivisen lääkkeen hakeutuminen tutkittavaan elimeen ja kehoon kuvataan gamma- tai PET-kameralla. Tutkimuksissa käytettävät laitteet pystyvät mittaamaan hyvin pieniä säteilymääriä.
Tyypillinen isotooppitutkimus on luuston gammakuvaus, jota käytetään esimerkiksi syövän levinneisyyden selvittelyssä.
Radioaktiivisia lääkeaineita voidaan käyttää myös erilaisten sairauksien hoitamiseen. Isotooppihoidoilla hoidetaan esimerkiksi syöpiä.
Isotooppilääketieteen tutkimuksiin tarvitaan aina lääkärin lähete.
Aiheeseen liittyvää
Tarkistettu 14.4.2025