Kuvantamistutkimusten erikoisalat

Radiologisia tutkimuksia käytetään paljon eri sairauksien todentamiseen sekä hoidon vaikutusten seurantaan.

Tavallisimpia radiologisia tutkimuksia ovat röntgenkuvaus kuten keuhkojen, luuston, rintarauhasten ja hampaiden kuvaukset sekä ultraääni, tietokonetomografia, magneettikuvaus sekä erilaiset toimenpiteet.

Radiologiset kuvantamismenetelmät jakautuvat röntgensäteilyä ja muita tekniikoita käyttäviin menetelmiin.

Röntgensäteilyn käyttö radiologiassa perustuu säteilyn kykyyn läpäistä erilaisia kehon kudoksia eri tavalla ja toisaalta siihen, että säteily vaimenee eri kudoksissa eri tavoin riippuen muun muassa kudoksien tiheydestä. Elinten ja tautitilojen erottumista kuvissa voidaan tietyissä tutkimuksissa parantaa käyttämällä varjo- ja tehosteaineita.

Alun perin termi radiologia tarkoitti vain säteilyn käyttöä lääketieteellisiin tutkimus- ja hoitotarkoituksiin. Nykyisin myös muut kuin säteilyä käyttävät lääketieteelliset kuvantamismenetelmät, esimerkiksi ultraääni ja magneetti, luetaan radiologian piiriin.

Lisäksi radiologialla tehdään yhä enemmän myös hoidollisia toimenpiteitä esimerkiksi paikallisten syöpäkasvaimien hoito, verisuonitukosten avaaminen, verenvuotojen tukkiminen.

Radiologisiin tutkimuksiin ja toimenpiteisiin tarvitaan aina lääkärin lähete.

Kliinisen neurofysiologian tutkimuksilla selvitetään keskus- ja ääreishermoston sekä lihasten toiminnan häiriöitä. Lisäksi tehdään uni- ja vireystilatutkimuksia sekä tutkitaan aistielinten toimintaa.

Kliininen neurofysiologia monitoroi hermoston toimintaa leikkausten ja tehohoidon aikana.

Kliinisen neurofysiologian menetelmiä hyödynnetään muun muassa hermopinnetilojen ja hermojuurivaurioiden tutkimisessa sekä elektroneuromyografia eli hermo-lihastoimintatutkimuksessa.

Aivosähkökäyrätutkimuksen EEG eli elektroenkefalografian avulla voidaan tutkia esimerkiksi epilepsiaa ja muita kohtauksellisia oireita. Unenaikaisia hengityksen häiriöitä voidaan selvittää yöpolygrafia-tutkimuksella.

Kliinisen neurofysiologian menetelmät auttavat leikkauksen aikaisten hermovaurioiden ennaltaehkäisyssä sekä näön, kuulon ja tuntoaistin häiriöiden diagnostiikassa.

Diagnostiikan ja pitkäaikaisten monitorointien lisäksi joissakin kliinisen neurofysiologian yksiköissä annetaan kajoamattomia neuromodulaatiohoitoja. Hoito voidaan toteuttaa menetelmin, kuten sarjoittainen transkraniaalinen magneettistimulaatio, rTMS, jossa aivojen toimintaa kiihdytetään tai jarrutetaan magneetikenttäpulssien avulla. Näin voidaan hoitaa esimerkiksi sellaista kroonista kipua tai masennusta, jotka eivät lievity tavanomaisilla hoidoilla.

Kliinisen neurofysiologian tutkimuksiin tarvitaan aina lääkärin lähete.