Vaikka CP-vamma ei ole luonteeltaan etenevä, tuki- ja liikuntaelinongelmat ovat tavallisia seurannaisongelmia, jotka aiheuttavat liikkumis- ja toimintakyvyn heikkenemistä iän myötä. Vastasyntyneenä CP-vammaisella lapsella on normaali lihaksen rakenne, ääreishermot ja selkäydin. Lihasten vääränlainen käyttö sekä kasvun myötä muuttuva fysiikka aiheuttavat rakenteellisia virheasentoja nivelten alueille. Muun muassa lonkkien rakennetta tutkitaan tarpeen mukaan.
Alaraajojen ortopedinen hoito tulee yleensä kyseeseen vasta, kun muiden hoitomuotojen määrää tai astetta ei voi enää lisätä; lihasten kireyksiä ei ole saatu hallintaan tai luuston virheellinen kuormitus aiheuttaa kipua, vaikeuttaa kävelykykyä tai uhkaa nivelen sijoiltaanmenoa.
Ritsotomialeikkaus on CP-vammaisilla lapsilla yksi spastisuuden eli kohonneen lihasjänteyden hoitomuodoista. Ritsotomialeikkauksessa katkaistaan selkäytimeen tulevia sensorisia eli tuntohermosäikeitä. Nämä tuntohermosäikeet vievät alaraajoista tuntotietoa, esimerkiksi asentotuntotietoa, selkäytimeen ja aivoihin sekä toimivat yhdessä liikekäskyä antavien hermojen kanssa.
Ritsotomialeikkauksella on monia vasta-aiheita. Kävelevän lapsen kohdalla leikkauspäätös tulee aina perustua 3D-liikeanalyysin. Jotta leikkauksesta saadaan optimaalinen hyöty, siihen on yhdistettävä intensiivinen fysioterapia. Potilaan oirekuvasta riippuen fysioterapian lisäksi siihen voidaan tarvita myös intensiivistä toimintaterapiaa.