Lääkä­rin­to­distus kirjoi­tetaan lap­selle, jon­ka ruoka-al­lergia on vaikeaoi­reinen ja vaa­tii ehdo­tonta välttä­mistä. Lää­käri ot­taa kan­taa myös siihen, tarvit­seeko lap­si vaikeiden allergiaoireiden hoitoon adre­na­lii­ni­ruiskeen. Li­säksi to­distus tar­vitaan myös lieväoireiselle lapselle, mikäli hän on aller­ginen keskei­selle ruoka-ai­neelle, ku­ten mai­dolle tai vil­joille, sillä tasa­pai­noisen ruoka­valion turvaa­mi­seksi ruo­ka-aine täytyy korvata lapselle sopivalla ruokavaihtoehdolla.

Pikku­lasten al­lergiat para­nevat usein en­nen kou­luikää ja sik­si lääkä­rin­to­distus päivi­tetään 1–2 vuo­den vä­lein.

Lapsen kasvua, ruokavalion laajenemista ja syömistaitojen harjaantumista seurataan neuvolassa ja tarvittaessa erikoissairaanhoidossa. Moniallergisen lapsen kohdalla on tärkeä huolehtia lapsen riittävästä ravinnonsaannista kasvun turvaamiseksi. Tarvittaessa perhe ohjataan ravitsemusterapeutille.

Lasten ruoka-allergian ennuste on yleensä hyvä ja se väistyy suurimmalla osalla kouluikään mennessä.

Jos vaikea ruoka-allergia ei ole väistynyt kouluikään mennessä, voidaan harkita ruokasiedätystä.

Ruokasiedätys on kokeellista, yliopistosairaaloissa annettavaa hoitoa valikoidulle potilasryhmälle.

Ruokasiedätyksessä kasvatetaan asteittain potilaan sietokykyä aiemmin oireita aiheuttanutta ruoka-ainetta kohtaan. Tavoitetasoon pääsyn jälkeen ruoka-aineen käyttöä tulee jatkaa päivittäin yleensä läpi elämän saavutetun keinotekoisen sietokyvyn ylläpitämiseksi.

Päätös mahdollisesta ruokasiedätyksestä tehdään aina yhdessä hoitavan erikoislääkärin, potilaan ja perheen kanssa. Potilaan oma hyvä motivaatio on keskeisen tärkeää siedätyshoidon onnistumiselle. Tällä hetkellä Suomessa annetaan maidon, kananmunan, vehnän ja maapähkinän ruokasiedätystä.