Astmahoidon ja lääkityksen tarkoituksena on turvata lapsen normaali kehitys ja kasvu, normaali keuhkojen kasvu ja toiminta, normaali rasituksen sieto ja mahdollisimman vähäinen oirelääkkeen tarve. Lääkityksessä pyritään ylläpitämään hyvä tasapaino pienimmällä mahdollisella lääkeannoksella ja vähimmillä mahdollisilla sivuvaikutuksilla.

Astmalääkitys

Sisään hengitettävät eli inhaloitavat lääkkeet ovat tehokasta paikallishoitoa hengitysteihin. Lapsi tarvitsee kaksi astmalääkettä: ärtyneitä keuhkoputkia hoitavan lääkkeen säännölliseen päivittäiseen käyttöön ja keuhkoputkia avaavan lääkkeen tarvittaessa käytettäväksi. Astmalääkitys on joko päivittäistä ja ympärivuotista tai vain jaksoittaista, esimerkiksi siitepölyaikaan, infektioiden yhteydessä tai pakkaskausina.

Keuhkoputkia hoitava lääke rauhoittaa keuhkoputkien limakalvojen tulehdusta ja vähentää limaneritystä. Inhaloitavat kortisonit ovat tehokkain lääkitysmuoto.

Lapsilla käytetyt inhalaatiokortisonit hajoavat elimistössä nopeasti ja sivuvaikutukset ovat vähäisiä tai olemattomia tavallisilla hoitoannoksilla. Hoitavaa lääkettä otetaan säännöllisesti tavallisimmin aamulla ja illalla, mutta lääkitys voidaan sopia otettavaksi myös kerran päivässä. Lapsella tulee hoitavan lääkkeen lisäksi olla nopeavaikutteinen keuhkoputkia avaava lääke, jota käytetään astmaoireen hoitoon esimerkiksi rasituksessa tulevan hengenahdistuksen yhteydessä.

Jos tällä lääkityksellä ei päästä hyvään astman hoitotasapainoon, voidaan lääkitystä tehostaa joko pitkävaikutteisella keuhkoputkia avaavalla inhaloitavalla lääkkeellä tai tablettimuotoisella astmalääkkeellä (leukotrieenisalpaaja). Leukotrieenisalpaajalääkitys voi joskus olla myös inhalaatiokortisonin vaihtoehto lieväoireisen astman hoidossa.
Lääkevalmisteen valinta, käyttöajankohta ja hoidon pituus vaihtelevat potilaskohtaisesti, sillä lääkehoito suunnitellaan aina yksilöllisesti.

Astman lääkeannostelijat

Astmalääke hengitetään keuhkoihin jauheena, suihkeena tai joskus lääkesumuna.

Hoitomyöntyvyys, oikea lääkkeenottotekniikka ja lapsen ikään sopiva inhalaatiolaite ovat tärkeitä hoidon onnistumisen kannalta.
Lapset pystyvät yleensä esikouluikäisistä alkaen käyttämään jauheinhalaattoreita (esimerkiksi Turbuhaler, Discus, Easyhaler). Ponnekaasusumuttimessa olevia lääkkeitä käytettäessä on välttämätöntä käyttää apuna sopivaa annossäiliötä (esimerkiksi Babyhaler, OptiChamber Diamond, Volumatic). Näihin annossäiliöihin tarvitaan pikkulapsilla myös maskiosa kasvoille. Joskus harvoin lääkitys on tarpeen annostella ja sisäänhengittää kosteana höyrynä sähköistä tai ultraäänellä toimivaa lääkesumutinta käyttäen.

Astmalääkitys infektiotilanteissa

Astmaa sairastavalle lapselle sopii yleensä yskänlääkkeeksi oma keuhkoputkia avaava astmalääke.

Hengitystietulehdusten yhteydessä on myös tarpeen tehostaa lapsen hoitavaa astmalääkitystä. Tavallisimmin tällöin keuhkoputkia hoitavan lääkkeen annostus kaksinkertaistetaan viikoksi, minkä lisäksi keuhkoputkia avaavaa lääkettä otetaan oireiden mukaisesti jopa 3–4 tunnin välein. Jos hengitys on selvästi vaikeaa ja/tai vinkuvaa, voidaan antaa 2 suihketta avaavaa lääkettä 20 minuutin välein 3 kertaa (yhteensä 6 suihketta). Jos näin tiheä lääkitys ei riitä eli hengitys on silti vaikeaa ja/tai vinkuvaa ja/tai lapsi väsähtää on tarpeen hakeutua päivystykseen.

Astmalääkitystä voidaan tehostaa samalla tavalla, jos lapsen astmaoireet lisääntyvät jostakin muusta syystä kuin infektiosta.

Astmalääkityksen kesto

Astmadiagnoosin asettamisen jälkeen astmalääkitys jatkuu tavallisimmin vähintään 1–2 vuoden ajan, mutta lääkehoidon kesto on aina yksilöllistä. Infektioissa oireilevilta pikkulapsiastmaatikoilta voidaan lääkitys kokonaan lopettaakin, jos he iän myötä tulevat oireettomiksi. Allergisilla astmalapsilla hoidon tarve voi olla pitkä tai hoidon tarve voi jatkua myöhemmin jaksoittaisena, esimerkiksi siitepölykauden, pakkaskauden tai infektioiden yhteydessä.

Astmalääkkeiden sivuvaikutukset

Astman hengitettävä paikallishoito kohdistuu vain hengitysteihin ja sen vuoksi sivuvaikutusten mahdollisuus on vähäinen etenkin silloin, kun lääkitys toteutuu tavanomaisella annostuksella. Lääkityksessä pyritään pienimpään mahdolliseen annokseen, jolla lapsi pysyy oireettomana.

Astmalapsen kasvua seurataan kontrollikäynneillä, koska suuret annokset hengitettävää kortisonia voivat vaikuttaa kasvuun. On kuitenkin muistettava, että myös hoitamaton astma, eli liian vähäinen lääkitys, voi hidastaa kasvua.

Suun alueen mahdolliset lievät sivuvaikutukset, sammas tai äänen käheys, ovat estettävissä lääkeannoksen jälkeisellä suun huuhtelulla. Leukotrieenisalpaajalääkitys voi joskus aiheuttaa unihäiriöitä, kuten painajaisia.

Astman muu hoito

On tärkeää hoitaa infektiot, kuten poskiontelotulehdus sekä allerginen nuha hyvin, jolloin myös astma pysyy hyvässä tasapainossa.

Lapsen astmahoidon seuranta

Astmaa sairastavan lapsen seurantaväli terveydenhuollossa vaihtelee lapsen iän ja astman vaikeusasteen mukaan. Yleensä seurantakäyntejä on kolmen, kuuden tai kahdentoista kuukauden välein.

Ympärivuotista lääkitystä tarvitsevat lapset käyvät yleensä seurannassa erikoislääkärin vastaanotolla.  Jaksoittaista kausilääkitystä käyttävät lapset hoidetaan yleensä omalla terveysasemalla.

Pitkäaikaishoitoa saavan lapsen seurannassa on tärkeä saada luotettava kuva lapsen voinnista ja kasvusta. Vastaanotolla arvioidaan inhalaatiohoidon toteutumista, oireenmukaisen avaavan lääkkeen tarvetta, vointia rasitustilanteissa, infektioherkkyyttä sekä mahdollisia yöoireita ja allergiaoireita.

Isommilla lapsilla keuhkojen toiminta mitataan säännöllisin väliajoin. Rasituksensieto, lapsen iänmukaiset aktiviteetit ja niissä mahdollisesti esille tuleva oireilu kuvaavat käytännössä parhaiten astmatasapainoa. Lääkityksen purku suunnitellaan asteittain oireita ja keuhkojen toimintaa samalla seuraten.

Päivähoito ja koulu

Tiedonkulku ja yhteistyö päivähoidon, koulun ja kodin välillä on välttämätön. Lapsen mahdolliset allergiat tulee olla tiedossa, samoin mahdollinen lääkityksen tarve.

Päivähoidossa ja koulussa on rohkaistava lasta leikkimään ja liikkumaan normaalisti.