Allergiatestit antavat vihjeen oireita aiheuttavasta ruoka-aineesta, mutta testitulos voi olla positiivinen, vaikka lapsi sietäisi ruoka-ainetta. Allergiatestit voivat olla positiivisia myös oireettomilla. Siksi lääkäri perehtyy lapsen esitietoihin ja oireisiin ennen allergiatestien tekemistä.
Milloin allergiatesteistä on hyötyä?
IgE-välitteistä allergiaa voidaan tutkia ihopistokokeilla tai verikokeella. Allergiatesteistä on hyötyä epäiltäessä IgE-välitteistä allergiaa, jonka oireet ilmenevät yleensä nopeasti.
Ruoka-allergia
Allergista taipumusta eli herkistymistä mittaavat testit ovat paikallaan, kun epäillään nopeaoireista ruoka-allergiaa jollekin keskeiselle ruoka-aineelle, kuten maidolle, kananmunalle, vehnälle tai kalalle. Allergiatesti on syytä tehdä myös silloin, jos ruoka-aineen (esim. äyriäiset, pähkinät, soija tai joku harvinainen aiheuttaja) epäillään aiheuttaneen vaikeita oireita.
Jos lapsella on yksinomaan viivästyneitä suolisto-oireita, kuten vatsakipuja, ripulia tai pulauttelua, on allergiatesteistä harvoin apua.
Hengitystieallergia
Allergiatesteillä voidaan tutkia herkistymistä ilmavälitteisille allergeeneille. Tavallisimpia hengitystieoireiden aiheuttajia ovat lehtipuiden ja heinien siitepölyt sekä kotieläimet.
Pölypunkkiherkistymistä voidaan tutkia ihopisto-tai verikokeella. Suomessa merkittävä pölypunkkiallergia on kuitenkin lapsilla harvinaista. Homeiden aiheuttamat oireet ovat yleensä ärsytysoireita eivätkä homeallergiaa. Siksi allergiatestit homeille eivät ole hyödyllisiä sisäilman aiheuttamia oireita tutkittaessa.
Pistiäisallergia, esim. ampiaisallergia
Ampiainen on ylivoimaisesti tavallisin allergisia reaktioita aiheuttava pistiäinen. Allergista herkistymistä pistiäisten myrkyille tutkitaan silloin, jos pisto on aiheuttanut yleistyneen allergisen reaktion, kuten turvotuksia muualla kuin pistoskohdassa, verenpaineen laskua, selvää yleistilan laskua, hengitysoireita (yskä, hengitysvaikeus) tai laaja-alaisen nokkosrokon. Pistosalueen voimakas paikallinen turpoaminen ei vaadi allergiatutkimuksia.
Pistiäisallergia selviää luotettavimmin verikokeella, jossa tutkitaan, onko yleistyneen reaktion saaneella henkilöllä IgE-luokan vasta-aineita ampiaisen ja mehiläisen myrkyille. Verikokeen ihanteellinen ajankohta on aikaisintaan kuukauden kuluttua pistoksesta. Yleisreaktion saaneelta potilaalta varmistetaan aina verikokeella, että yleistyneen reaktion riskiä lisäävän tryptaasi-entsyymin pitoisuus on normaali.
Lääkeallergia
Lääkkeiden aiheuttamat reaktiot ovat harvoin IgE-välitteisiä. Siksi lääkeallergia ei aina selviä allergiatestissä ja silloin se vaatii yleensä valvotun lääkealtistuksen sairaalassa.
Lue lisää
lääkeaineallergiasta.
Kontaktiallergia
Epikutaanitesteillä eli ”lapputesteillä” tutkitaan viivästynyttä kontaktiallergiaa, joita ovat esimerkiksi nikkeliallergia tai allergia kosmetiikassa käytetylle tuotteelle. Oireet ilmaantuvat hitaasti siihen kohtaan, johon allergisoiva aine on kontaktissa.Hengitystieallergiaa tai ruoka-allergiaa ei voida todeta tai poissulkea epikutaanitesteillä.
Milloin allergiatesteistä ei ole hyötyä?
Hedelmien, marjojen, vihannesten, juureksien ja mausteiden kohdalla allergiatestien tekeminen lapsilla ei kannata, koska niiden aiheuttamat oireet ovat yleensä lieviä ja niiden syömistä voi hyvin kokeilla myös kotona. Lieviä oireita, kuten ihon lehahtelua, aiheuttaneita kasviksia ja mausteita kokeillaan kotona muutaman kuukauden kuluttua uudelleen.
Siitepölyallergiselle (koivu, timotei) ei kannata tehdä testejä kasviksille eikä mausteille, koska testit ovat ristiallergian vuoksi usein positiiviset, eikä niiden perusteella voi ennustaa lievien oireiden esiintymistä.
Lue lisää
ristiallergioista.
Testit, joista ei ole hyötyä
Ruoka-aineiden immunoglobuliini A-ja G-luokan vasta-aineiden määritykset eivät korreloi ruoka-allergian oireisiin.
IgG4 vasta-ainetasot osoittavat lähinnä, että lapsi on toistuvasti altistunut kyseiselle ruoalle, minkä vuoksi elimistön puolustusjärjestelmä tunnistaa nämä ruoka-aineet. Niitä mittaamalla ei voida todeta ruoka-allergiaa eikä niiden perusteella voi laatia suosituksia lapselle sopivasta ruokavaliosta.
Lue lisää:
Tutkimukset, joista ei ole hyötyä ruoka-allergian toteamisessa (Käypä hoito)
Mitä eroa on veri- ja ihotesteillä?
Verikokeessa selviää, onko lapsella IgE-luokan vasta-aineita epäiltyä allergian aiheuttajaa kohtaan.
Ihopistokokeessa tutkitaan reagoiko elimistö nopeasti, kun se kohtaa epäillyn allergian aiheuttajan. Ihopistokoe on siis tavallaan altistuskoe, jossa aiheutetaan iholle allerginen reaktio.
Ihopistokokeilla voidaan mitata herkistymistä esimerkiksi siitepölyille ja ruoka-aineille. Niitä voidaan käyttää samaan tapaan kuin verikokeesta mitattavia vastaavia ruoka-tai siitepölykohtaisia allergiavasta-aineita, kuten esimerkiksi allergiavasta-aineita maidolle tai koivulle. Ihopistokokeilla ei voida luotettavasti ennustaa odotettavissa olevan allergisen reaktion vaikeusastetta. Ihopistokokeita ei voida myöskään käyttää allergian väistymisen seurantaan.
Ihopistokokeiden ja verikokeiden herkkyys ja tarkkuus ovat yhtä hyviä, joten kumpaa tahansa menetelmää voidaan käyttää. Uudemmilla verikokeilla eli allergeenikomponenteilla voidaan kuitenkin aiempaa tarkemmin ennustaa vaikean allergisen reaktion riskiä ja erottaa esimerkiksi vaikeaoireiset pähkinäallergiat lievistä ristiallergioista.
Lue lisää
pähkinäallergiasta.
Mitä testitulos tarkoittaa?
Allergiatestit mittaavat IgE-välitteistä herkistymistä (linkki kohtaan IgE-välitteinen allergia) Pelkkä IgE-vasta-aineiden esiintyminen ei kuitenkaan merkitse allergiaa vaan siihen tarvitaan kliinisiä oireita.
Allergiatesteissä raja-arvon ylittäviä arvoja on myös täysin oireettomilla lapsilla. Oireiden todennäköisyys on kuitenkin sitä suurempi, mitä korkeampi on allergiavasta-aineiden eli IgE-luokan vasta-aineiden määrä verikokeessa tai mitä suurempi on paukaman koko ihopistokokeessa.
Jos testitulos on negatiivinen, on IgE-välitteinen allergia erittäin epätodennäköinen. Imeväisellä tosin ensikuukausien negatiivinen testitulos voi myöhemmin kääntyä positiiviseksi.