Siirry sivun sisältöön

Lapsen allergiatestit

Allergiatestit mittaavat IgE-välitteistä herkistymistä. Testeistä on hyötyä, jos lapsella epäillään IgE-välitteistä allergiaa, jonka oireet ilmenevät yleensä nopeasti.

Pelkkä IgE-vasta-aineiden esiintyminen testissä ei merkitse allergiaa, sillä raja-arvon ylittäviä arvoja voi olla myös oireettomilla henkilöillä. Allergian toteamisessa huomioidaan testitulosten lisäksi oireiden laatu ja voimakkuus. Positiivisen testituloksen tulkitsee aina allergioihin perehtynyt lääkäri.

  • Jos testitulos on negatiivinen, on IgE-välitteinen allergia erittäin epätodennäköinen.

  • Vauvan ensikuukausien negatiivinen testitulos voi myöhemmin kääntyä positiiviseksi.

Lapsen allergian tutkiminen verikokeella

IgE-välitteistä allergiaa tutkitaan yleensä verikokeella. Verikokeessa selviää, onko lapsella IgE-vasta-aineita epäiltyä allergian aiheuttajaa eli allergeeniä kohtaan.

Verikokeella voidaan jossakin määrin ennustaa vaikean allergisen reaktion riskiä ja erottaa esimerkiksi vaikeaoireiset pähkinäallergiat lievistä ristiallergioista. Oireiden todennäköisyys on sitä suurempi, mitä korkeampi on IgE-vasta-aineiden määrä ja mikäli IgE-vasta-aineet kohdistuvat stabiileihin allergeeneihin.

Allergiatyyppi ja testausmenetelmän valinta

Allergiatestit auttavat selvittämään, mille allergeeneille lapsi on herkistynyt ja, miten allergiaoireita voidaan hoitaa. Allergian testausmenetelmän valinta perustuu lapsen oireisiin ja epäiltyyn allergian aiheuttajaan.

Allergista taipumusta eli herkistymistä mittaavat testit ovat paikallaan, jos lapsella epäillään nopeaoireista ruoka-allergiaa jollekin keskeiselle ruoka-aineelle tai, jos oireet ovat vaikeita.

Keskeisiä ruoka-aineita ovat esimerkiksi

  • maito

  • muna

  • vehnä

  • pähkinät

  • kala

  • soija.

Jos lapsella on yksinomaan viivästyneitä suolisto-oireita, kuten vatsakipuja, ripulia tai pulauttelua, on allergiatesteistä harvoin apua.

Jos jonkin ruoka-aineen, kuten kasvisten, aiheuttamat oireet ovat lieviä, voi syömistä kokeilla turvallisesti kotona muutaman kuukauden kuluttua uudelleen.

Allergiatesteillä voidaan tutkia lapsen herkistymistä ilmavälitteisille allergeeneille. Tavallisimpia hengitystieoireiden aiheuttajia ovat

  • lehtipuiden ja heinien siitepölyt

  • kotieläimet

  • pölypunkki.

Homeiden aiheuttamat oireet eivät yleensä johdu homeallergiasta. Allergiatestit homeille eivät ole hyödyllisiä, kun tutkitaan sisäilman aiheuttamia oireita.

Ampiainen on ylivoimaisesti tavallisin allergisia reaktioita aiheuttava pistiäinen. Allergista herkistymistä pistiäisten myrkyille tutkitaan, jos pisto on aiheuttanut yleistyneen allergisen reaktion, kuten

  • turvotuksia muualla kuin pistoskohdassa

  • verenpaineen laskua

  • selvää yleistilan laskua

  • hengitysoireita, kuten yskää, hengitysvaikeutta

  • laaja-alaisen nokkosrokon.

Pistosalueen voimakas paikallinen turpoaminen ei vaadi allergiatutkimuksia.

Pistiäisallergia selviää luotettavimmin verikokeella, jossa tutkitaan, onko yleistyneen reaktion saaneella henkilöllä IgE-luokan vasta-aineita ampiaisen ja mehiläisen myrkyille.

Epikutaanitesteillä tutkitaan viivästynyttä kontaktiallergiaa, joita ovat esimerkiksi nikkeliallergia tai allergia kosmetiikassa käytetylle tuotteelle.

Epikutaanitestejä tehdään lapsille vain erityisestä syystä ihotautilääkärin tarkan harkinnan jälkeen. Oireet ilmaantuvat hitaasti siihen kohtaan, johon allergisoiva aine on kontaktissa.

Hengitystieallergiaa tai ruoka-allergiaa ei voida todeta tai poissulkea epikutaanitesteillä.

Hedelmien, marjojen, vihannesten, juureksien ja mausteiden testaus lapsilla ei ole suositeltavaa. Niiden aiheuttamat oireet ovat yleensä lieviä, ja niiden syömistä voi kokeilla turvallisesti kotona. Lieviä oireita, kuten ihon lehahtelua, aiheuttavaa kasvista tai maustetta voi kokeilla kotona uudelleen muutaman kuukauden kuluttua.

Lasta, jolla on koivun ja timotein siitepölyjen allergia, ei kannata testata kasviksille eikä mausteille, koska testit ovat ristiallergian vuoksi usein positiiviset. Testien perusteella ei voida ennustaa lievien oireiden esiintymistä.

Ruoka-aineiden immunoglobuliini A-ja G-luokan vasta-aineiden määritykset eivät korreloi ruoka-allergian oireisiin. IgG4 vasta-ainetasot osoittavat lähinnä, että lapsi on toistuvasti altistunut kyseiselle ruoalle, minkä vuoksi elimistön puolustusjärjestelmä tunnistaa nämä ruoka-aineet. Niitä mittaamalla ei voida todeta ruoka-allergiaa, eikä niiden perusteella voi laatia suosituksia lapselle sopivasta ruokavaliosta.

Tarkistettu 10.6.2025