Allergiatestit mittaavat IgE-välitteistä herkistymistä. Allergiatesteistä on hyötyä epäiltäessä IgE-välitteistä allergiaa, jonka oireet ilmenevät yleensä nopeasti.
IgE-välitteistä allergiaa voidaan tutkia ihopistokokeilla tai verikokeella. Verikokeessa selviää, onko lapsella IgE-luokan vasta-aineita epäiltyä allergian aiheuttajaa kohtaan. Ihopistokokeessa tutkitaan reagoiko elimistö nopeasti, kun se kohtaa epäillyn allergian aiheuttajan. Ihopistokoe on siis tavallaan altistuskoe, jossa aiheutetaan iholle allerginen reaktio.
Ihopistokokeilla voidaan mitata herkistymistä esimerkiksi siitepölyille ja ruoka-aineille. Niitä voidaan käyttää samaan tapaan kuin verikokeesta mitattavia vastaavia ruoka- tai siitepölykohtaisia allergiavasta-aineita, kuten esimerkiksi allergiavasta-aineita maidolle tai koivulle. Ihopistokokeilla ei voida luotettavasti ennustaa odotettavissa olevan allergisen reaktion vaikeusastetta. Ihopistokokeita ei voida myöskään käyttää allergian väistymisen seurantaan.
Ihopistokokeiden ja verikokeiden herkkyys ja tarkkuus ovat yhtä hyviä. Uudemmilla verikokeilla eli allergeenikomponenteilla voidaan kuitenkin aiempaa tarkemmin ennustaa vaikean allergisen reaktion riskiä ja erottaa esimerkiksi vaikeaoireiset pähkinäallergiat lievistä ristiallergioista.
Pelkkä IgE-vasta-aineiden esiintyminen testissä ei kuitenkaan merkitse allergiaa, sillä raja-arvon ylittäviä arvoja voi olla myös oireettomilla henkilöillä. Allergian toteamisessa huomioidaankin testitulosten lisäksi oireiden laatu ja voimakkuus.
Oireiden todennäköisyys on sitä suurempi, mitä korkeampi on allergiavasta-aineiden eli IgE-luokan vasta-aineiden määrä verikokeessa tai mitä suurempi on paukaman koko ihopistokokeessa.
Jos testitulos on negatiivinen, on IgE-välitteinen allergia erittäin epätodennäköinen. Imeväisellä tosin ensikuukausien negatiivinen testitulos voi myöhemmin kääntyä positiiviseksi.
| Ruoka-allergian testaaminen | Allergista taipumusta eli herkistymistä mittaavat testit ovat paikallaan, kun epäillään nopeaoireista ruoka-allergiaa jollekin keskeiselle ruoka-aineelle, kuten maidolle, kananmunalle, vehnälle tai kalalle. Allergiatesti on syytä tehdä myös silloin, jos ruoka-aineen epäillään aiheuttaneen vaikeita oireita. Tällaisia ruoka-aineita ovat esimerkiksi äyriäiset, pähkinät ja soija. Jos lapsella on yksinomaan viivästyneitä suolisto-oireita, kuten vatsakipuja, ripulia tai pulauttelua, on allergiatesteistä harvoin apua. |
| Hengitystieallergian testaaminen | Allergiatesteillä voidaan tutkia herkistymistä ilmavälitteisille allergeeneille. Tavallisimpia hengitystieoireiden aiheuttajia ovat lehtipuiden ja heinien siitepölyt sekä kotieläimet. Pölypunkkiherkistymistä voidaan tutkia ihopisto- tai verikokeella. Suomessa merkittävä pölypunkkiallergia on kuitenkin lapsilla harvinaista. Homeiden aiheuttamat oireet ovat yleensä ärsytysoireita eivätkä homeallergiaa. Siksi allergiatestit homeille eivät ole hyödyllisiä, kun tutkitaan sisäilman aiheuttamia oireita. |
| Pistiäisallergian, esimerkiksi ampiaisallergian testaaminen | Ampiainen on ylivoimaisesti tavallisin allergisia reaktioita aiheuttava pistiäinen. Allergista herkistymistä pistiäisten myrkyille tutkitaan silloin, jos pisto on aiheuttanut yleistyneen allergisen reaktion, kuten turvotuksia muualla kuin pistoskohdassa, verenpaineen laskua, selvää yleistilan laskua, hengitysoireita (yskä, hengitysvaikeus) tai laaja-alaisen nokkosrokon. Pistosalueen voimakas paikallinen turpoaminen ei vaadi allergiatutkimuksia. Pistiäisallergia selviää luotettavimmin verikokeella, jossa tutkitaan, onko yleistyneen reaktion saaneella henkilöllä IgE-luokan vasta-aineita ampiaisen ja mehiläisen myrkyille. Verikokeen ihanteellinen ajankohta on aikaisintaan kuukauden kuluttua pistoksesta. Yleisreaktion saaneelta potilaalta varmistetaan aina verikokeella, että yleistyneen reaktion riskiä lisäävän tryptaasi-entsyymin pitoisuus on normaali. |
| Lääkeallergian testaaminen | Lääkkeiden aiheuttamat reaktiot ovat harvoin IgE-välitteisiä. Siksi lääkeallergia ei aina selviä allergiatestissä ja silloin se vaatii yleensä valvotun lääkealtistuksen sairaalassa. |
| Kontaktiallergian testaaminen | Epikutaanitesteillä eli "lapputesteillä" tutkitaan viivästynyttä kontaktiallergiaa, joita ovat esimerkiksi nikkeliallergia tai allergia kosmetiikassa käytetylle tuotteelle. Oireet ilmaantuvat hitaasti siihen kohtaan, johon allergisoiva aine on kontaktissa. Hengitystieallergiaa tai ruoka-allergiaa ei voida todeta tai poissulkea epikutaanitesteillä. |
| Testit, joista ei ole hyötyä | Hedelmien, marjojen, vihannesten, juureksien ja mausteiden kohdalla allergiatestien tekeminen lapsilla ei kannata, koska niiden aiheuttamat oireet ovat yleensä lieviä ja niiden syömistä voi hyvin kokeilla myös kotona. Lieviä oireita, kuten ihon lehahtelua, aiheuttaneita kasviksia ja mausteita kokeillaan kotona muutaman kuukauden kuluttua uudelleen. Siitepölyallergiselle (koivu, timotei) ei kannata tehdä testejä kasviksille eikä mausteille, koska testit ovat ristiallergian vuoksi usein positiiviset, eikä niiden perusteella voi ennustaa lievien oireiden esiintymistä. Ruoka-aineiden immunoglobuliini A-ja G-luokan vasta-aineiden määritykset eivät korreloi ruoka-allergian oireisiin. IgG4 vasta-ainetasot osoittavat lähinnä, että lapsi on toistuvasti altistunut kyseiselle ruoalle, minkä vuoksi elimistön puolustusjärjestelmä tunnistaa nämä ruoka-aineet. Niitä mittaamalla ei voida todeta ruoka-allergiaa eikä niiden perusteella voi laatia suosituksia lapselle sopivasta ruokavaliosta. |