Tutkimukset ja toimenpiteet

Kävelytestiä käytetään suoritus- ja toimintakyvyn arvioimiseen silloin, kun polkupyörärasitus ei tule kyseeseen. Testin luotettavuus on riittävä 5–7 vuoden iästä alkaen. Testissä lapsi kävelee merkityllä matkalla 6 minuuttia omaa vauhtia, ja kävelty matka mitataan. Testin aikana tehdään mittauksia ja tarkkaillaan potilaan jaksamista ja vointia.

EKG:llä tutkitaan sydämen sähköistä toimintaa. EKG otetaan laittamalla rintakehälle ja raajoihin tarraelektrodeja ja rekisteröimällä sydämen rytmi EKG-laitteen avulla. Tutkimus on kivuton.

Holter tarkoittaa EKG:n pitkäaikaisrekisteröintiä. Tavoitteena on selvittää sydämen rytmin muutoksia erilaisissa olosuhteissa. Rekisteröinti aloitetaan laittamalla rintakehälle tarraelektrodeja ja yhdistämällä ne johdoin rekisteröintilaitteeseen.

Sydämen rytmi tallentuu rekisteröintilaitteen muistiin. Laitetta kannetaan mukana tavallisimmin 24 tuntia, jonka aikana lapsi voi viettää normaalia elämää kotona, käydä päiväkodissa tai koulussa. Rekisteröinnin aikana täytetään oirepäiväkirjaa, johon merkitään toiminnan laatu ja mahdolliset oireet.

Kallistuskokeella tutkitaan pyörtymistaipumuksen ja huimauksen syitä. Ennen tutkimusta lapselle laitetaan suonikanyyli.

Tutkimus tehdään kallistuspöydällä, jossa lapsi makaa aluksi vaakatasossa. Kokeen edetessä pöytä nostetaan pystyasentoon. Noin tunnin kestävän tutkimuksen aikana seurataan verenpainetta ja sydänfilmiä.

Keuhkokuva otetaan yleensä röntgenosastolla, mutta tarvittaessa sydänosastolla. Sitä käytetään sydämen koon, sijainnin ja muodon arviointiin sekä siitä voidaan arvioida keuhkoverekkyyttä. Leikkauksen jälkeen tarvitaan usein toistuvia keuhkokuvia.

Magneettitutkimuksessa saadaan tarkkoja anatomisia kuvia ilman röntgensäteilyä. Kuvaus tapahtuu molemmista päistään avonaisessa, tunnelimaisessa laitteessa. Tutkimuksen kesto on tyypillisesti 30–60 minuuttia.

Tutkimuksen aikana kuuluu melko voimakasta ääntä, minkä vuoksi lapselle annetaan kuulosuojaimet. Tutkimuksen aikana saatetaan antaa laskimoon magneettitehosteainetta, joka ei sisällä jodia. Tehosteaine poistuu elimistöstä virtsan mukana. Tutkimus on kivuton eikä vaadi jälkihoitoa, jos se on tehty ilman nukutusta. Tutkimuksen onnistuminen edellyttää paikallaan pysymistä, minkä takia se tehdään pienille lapsille yleensä nukutuksessa.

Rasituskokeen eli rasitus-EKG:n tarkoitus on selvittää sydämen ja keuhkojen toimintaa kouluikäisillä lapsilla ja nuorilla. Maksimaalinen suorituskyky määritetään lääkärin valvonnassa kuntopyörää polkien tai juoksumatolla. Tutkimuksen aikana seurataan tarkoin potilaan oireita ja havainnoidaan verenpaineen ja sydänfilmin muutoksia. Tutkimus kestää noin tunnin.

Rytmivalvuri on pieni nukutuksessa ihon alle asennettava laite. Se tarkkailee sydämen sähköistä toimintaa ja tarvittaessa lähettää tiedot poikkeavasta rytmistä sähköisesti sairaalaan. Potilas voi tehdä myös itse lähetyksiä oireiden ilmaantuessa. Tietojen avulla sydänlääkäri voi määrittää, johtuvatko oireet sydämen rytmistä vai jostakin muusta.

Ennen syntymää kaikukuvauksella tehtävä sikiön sydämen rakennetutkimus on muodostunut kiinteäksi osaksi sikiön hyvinvoinnin seurantaa. Kaikukuvaus on vaaraton.

Sydämen rakenteet näkyvät kohtalaisen hyvin jo raskausviikolta 15–16 lähtien. Parempi ajankohta tarkastelulle on kuitenkin noin raskausviikolla 20, jolloin seulontakätilö tai synnytyslääkäri käyvät läpi sikiön muiden elinten lisäksi sydämen rakenteet ulosvirtaussuonineen.

Jos tutkimuksessa herää huoli sydämen epämuodostumasta, toimintahäiriöstä tai rytmin pulmasta, pyydetään asiaan perehtynyttä lasten sydänlääkäriä tutkimaan sikiön sydän erillisellä vastaanottokäynnillä. Joskus tutkimus pyydetään, kun on todettu muu merkittävä sikiön epämuodostuma, perheessä on ollut aiempi sydänsairas lapsi tai, jos rakenneseulontakäynnillä ultraäänitutkimus on jäänyt epätäydelliseksi puutteellisten kuvakulmien takia.

Tietyissä riskiraskauksissa tehdään sydämen rakenteen lisäksi sikiön verenkierron olosuhteiden arvio. On mahdollista, että ensimmäisen käynnin jälkeen tarvitaan seurantakäyntejä. Tästä tyypillinen esimerkki ovat vaikeat sydämen rakenneviat ja sikiön rytmihäiriöt, joista viimemainitun takia aloitetun lääkehoidon tehoa on seurattava.

Sikiön sydänvastaanotolle pariskunta saapuu mielellään yhdessä ja käy ensin sairaanhoitajan haastattelussa, minkä jälkeen lääkäri tekee ultraäänitutkimuksen. Tutkimuksen poikkeava tulos käydään läpi piirroksen tai sydänmallin avulla. Lääkäri kertoo sydänvian luonteen, sen ennusteen raskauden aikana ja pyrkii esittämään arvionsa vauvan syntymänjälkeisestä kunnosta ja hoitotarpeesta. Joskus sydämen epämuodostuma on vaikea ja perusteellisen informaation jälkeen vanhemmat saattavat toivoa raskauden keskeyttämistä. Oma synnytyslääkäri toimii silloin yhteyshenkilönä vanhempiin.

Seurantakäynnit ovat yleensä ensikäyntiä lyhempiä. Niiden yhteydessä mietitään myös vauvan voinnin kannalta turvallisinta synnytyspaikkaa. Lääkäri tekee jokaisen vastaanottokäynnin jälkeen kirjallisen lausunnon lähettävälle lääkärille ja kotiin. Jos sydänvika on vaikea, loppuraskauden tutkimuksen yhteenveto lähetetään sujuvan yhteistyön varmistamiseksi myös synnytyssairaalan lastenlääkärille ja tarvittaessa lasten tehohoitolääkärille.

Sormi-EKG laite on pieni kannettava EKG-laite, joka rekisteröi sydänfilmiä peukaloista. Mittauksella selvitetään, onko lapsen kokema oire sydänperäinen. Rekisteröinti tehdään oireen ilmaantuessa kotiin annettavalla laitteella ja lähetetään ohjeen mukaan sairaalaan tarkistettavaksi. Rekisteröinnin aikana lapsi voi viettää normaalia elämää kotona, käydä päiväkodissa tai koulussa.

Sydämen elektrofysiologisella tutkimuksella selvitetään sydämen rytmihäiriön mekanismia. Sen yhteydessä voidaan tarvittaessa tehdä katetriablaatio eli katkaista rytmihäiriöitä aiheuttava rakenne ja parantaa rytmihäiriö. Ennen tutkimusta rytmihäiriölääkkeiden pitää yleensä olla tauolla, jotta ne eivät vaikeuta tutkimusta.

Lasten sydänlääkäri tekee tutkimuksen sydänkatetrointilaboratoriossa ja se tehdään yleensä nukutuksessa. Hän punktoi nivustaipeesta verisuonet, joita pitkin viedään ohuita katetreja läpivalaisussa sydämen eri osiin. Katetrien avulla mitataan sydämen sähköistä toimintaa ja tahdistetaan sydäntä.

Rytmihäiriö pyritään saamaan tyypillisenä esiin, jotta häiriötä aiheuttavat alueet voidaan kartoittaa ja suunnitella oikea hoito. Rytmihäiriö käynnistetään ja pysäytetään tahdistamalla sydäntä. Valtaosa rytmihäiriöistä voidaan hoitaa katkaisemalla rytmihäiriötä aiheuttava rakenne lämmittämällä tai jäädyttämällä sydämen sisäpintaa katetrin avulla (katetriablaatio).

Tutkimus kestää sydänkatetrointilaboratoriossa noin 3–5 tuntia, jonka jälkeen hoito jatkuu heräämössä. Parin tunnin kuluttua potilas siirtyy takaisin vuodeosastolle. Toimenpiteen jälkeen potilaan pitää olla vuodelevossa osaston ohjeen mukaan punktiokohtien vuodon estämiseksi. Pistokohdassa saattaa tuntua arkuutta tai kipua ja tarvittaessa annetaan kipulääkettä. Kotiin pääsee yleensä tutkimusta seuraavana päivänä.

Ruokatorven kautta tehtävä elektrofysiologinen tutkimus tehdään sydänkatetrointilaboratoriossa. Tutkimuksessa selvitetään sydämen rytmihäiriön mekanismia. Tutkimuksen aluksi lapselle asetetaan suonikanyyli ja annetaan rauhoittavaa lääkettä. Tutkimuksessa laitetaan ohut, pehmeä johto nenän kautta ruokatorveen. Johto yhdistetään laitteeseen, jolla tahdistetaan sydämen eteisiä ja samalla taltioidaan sydänfilmiä.

Sydämen katetrointitutkimuksen tarkoituksena on verenkiertoelinten toiminnan ja rakenteen kartoittaminen. Samalla voidaan myös tehdä hoitavia toimenpiteitä eli interventioita (esimerkiksi oikovirtausyhteyksien sulut, pallolaajennukset). Tutkimus tehdään nukutuksessa sydänkatetrointilaboratoriossa. Kuvassa katetroinnissa käytettäviä sulkulaitteita.

Lasten sydänlääkäri etsii nivustaipeesta verisuonen, jota pitkin katetri viedään sydämen eri osiin, joista mitataan paine ja veren happikyllästeisyys. Toimenpide tehdään läpivalaisua käyttäen. Varjoainekuvauksen avulla selvitetään sydämen ja suonien rakennetta tarkemmin.

Sydänkatetrointilaboratoriossa (kuvissa) kuluu aikaa keskimäärin 2–4 tuntia, jonka jälkeen hoito jatkuu heräämössä. Parin tunnin kuluttua potilas siirtyy takaisin vuodeosastolle. Toimenpiteen jälkeen potilaan pitää olla vuodelevossa osaston ohjeen mukaan punktiokohtien vuodon estämiseksi. Pistokohdassa saattaa tuntua arkuutta tai kipua ja tarvittaessa annetaan kipulääkettä. Kotiin potilas pääsee yleensä tutkimusta seuraavana päivänä.

Katso Sydämen katetrointi Lastenklinikalla -video. Lasten sydämen katetroinnit tehdään nykyisin Uudessa lastensairaalassa.

Sydämen ultraäänitutkimus antaa tietoa sydämen rakenteista ja toiminnasta. Ultraäänitutkimuksen tekee lääkäri liikuttelemalla ultraäänianturia rintakehälle levitetyn geelivoiteen päällä. Tutkimus on kivuton. Tutkimuksen aikana lapsen on tärkeää pysyä paikallaan. Tarvittaessa lapselle voidaan antaa rauhoittavaa lääkettä tutkimusta varten.

TEE-tutkimuksella selvitetään sydämen rakennetta silloin, kun tavanomaisella ultraäänitutkimuksella ei saada sydänvian hoidon kannalta riittävää tietoa. Lasten sydänlääkäri tekee tutkimuksen lapsen ollessa nukutuksessa. Siinä laitetaan ohut anturi suun kautta ruokatorveen.

Suomessa kaikki lasten sydänleikkaukset on keskitetty Uuteen lastensairaalaan Helsinkiin. Eri puolilla maata toimivat lasten sydänlääkärit ohjaavat sinne sydänvikaiset lapset. Jos epäily sydänviasta ilmenee jo sikiöaikana, myös odottavat äidit ohjataan Helsinkiin. Lähes kaikki sydänvikaiset lapset kuuluvat hoidon piiriin.

Sydänvian leikkaushoidosta päätetään sydänvian perusteella. Valtaosassa vioista voidaan tehdä korjaava leikkaus ensimmäisenä toimenpiteenä. Jos sydänvikaa ei pystytä korjaamaan, voidaan lapsen tilaa helpottaa oireita lievittävällä apuleikkauksella. Apuleikkaus voidaan tehdä myös hengen pelastavana toimenpiteenä vaikeissa sydänvioissa ennen varsinaista korjaavaa leikkausta.

Vajaa kolmannes leikkauksista tehdään alle 1 kuukaden ikäisille ja 2/3 leikatuista on alle vuoden ikäisiä. Osa vioista joudutaan hoitamaan vaiheittaisten leikkausten avulla, osa vioista joudutaan kasvun johdosta leikkaamaan uudelleen. Nykyään noin 1/3 leikkauksista on uusintaleikkauksia.

Avosydänleikkauksessa sydänkeuhkokone hoitaa sydämen ja keuhkojen tehtävät. Sydämen pysäytyksen aikana sydämen lokero voidaan avata ja tehdä tarvittavat korjaavat toimenpiteet. Suljetussa sydänleikkauksessa toimenpide tapahtuu sydämen ulkopuolella niin että sydän ja keuhkot pystyvät huolehtimaan potilaan verenkierrosta, eikä sydänkeuhkokonetta tarvita.

Leikkaussalista lapset siirretään toipumaan ensin lasten teho-osastolla ja sitten lasten sydänosastolle.

Sydänvikaisten lasten hoito tapahtuu useiden erikoisalojen yhteistyönä (lasten sydänkirurgia, lastenkardiologia sekä anestesia ja tehohoito). Lisäksi jokaisella osastolla on sydänlasten hoitoon perehtynyt henkilökunta.

Katso video sydänleikkaukseen valmistautumisesta ja sydänleikkauksen kulusta.

Sydämen tahdistimen tehtävänä on auttaa sydäntä oikean rytmin aikaansaamisessa. Se toimii antamalla tarvittaessa sähköimpulsseja, jotka saavat sydänlihaksen supistumaan säännöllisessä ja sopivassa rytmissä. Tahdistinlaitteistoon kuuluu tahdistingeneraattori, joka on pieni metallirasia ja tahdistusjohdot eli elektrodit. Tahdistimen asennus tehdään nukutuksessa.

Sydämen tahdistin voidaan asentaa kahdella eri tavalla. Tahdistinjohdot voidaan asentaa epikardiaalisesti eli sydämen ulkopinnalle tai endokardiaalisesti eli sydämen sisälle.

Epikardiaalisessa toimenpiteessä johto kiinnitetään sydämen ulkopintaan. Johdon toinen pää yhdistetään tahdistingeneraattoriin, joka asetetaan ihon tai lihaksen alle, yleensä vatsan alueelle. Tällainen tahdistimen asennus tehdään useimmiten silloin, kun tehdään muutakin sydänkirurgiaa. Tahdistin asennetaan tällä tavoin myös lapsille, joiden laskimot ovat liian pieniä endokardiaaliseen asennukseen (esimerkiksi vastasyntyneet), tai potilaille, joiden synnynnäinen sydämen rakennevika on sellainen, että endokardiaalista asennustapaa ei voida käyttää.

Endokardiaalisessa toimenpiteessä johdot viedään sydämeen laskimoteitse solislaskimon tai kaulalaskimon kautta. Tahdistingeneraattori kiinnitetään johtoon ja asetetaan ihon tai lihaksen alle rintakehän päälle solisluun alapuolelle.

Lue myös tahdistimen laitosta lisää Valmistautuminen sydäntoimenpiteeseen -sivulta.

Tietokonetomografiatutkimuksessa kohteesta muodostetaan röntgensäteiden avulla leikekuvia. Kuvaukseen menee yleensä aikaa noin 10–15 minuuttia. Kuvauksen yhteydessä annetaan useimmiten jodipitoista varjoainetta laskimoon. Se parantaa verisuonten ja eri kudosten näkyvyyttä. Varjoaine aiheuttaa ohimenevän lämmöntunteen ja mahdollisesti metallin makua suuhun. Varjoaine poistuu elimistöstä virtsan mukana. Kuvaus on kivuton eikä vaadi jälkihoitoa, mikäli se on tehty ilman nukutusta. Tutkimuksen onnistuminen edellyttää paikallaan pysymistä, minkä takia se tehdään pienille lapsille yleensä nukutuksessa.