Vastasyntyneen hengitysongelmat

Vastasyntyneen ohimenevä hengitysvaikeus tunnetaan myös nimillä takypnea ja adaptaatiohäiriö.

Ohimenevä hengitysvaikeus on yleinen vastasyntyneen ongelma. Sikiökaudella keuhkot ovat täynnä lapsivettä ja syntymän jälkeen ensimmäisten hengenvetojen aikana lapsivesi poistuu keuhkorakkuloista ja korvautuu ilmalla. Joissakin tapauksissa tämä siirtymävaihe jää puutteelliseksi, jolloin keuhkoihin jää ylimääräistä nestettä. Tilanne on ohimenevä ja korjaantuu yleensä 2–3 vuorokauden ikään mennessä.

Ohimenevän takypnean riskitekijöitä ovat

• suunniteltu keisarileikkaus ennen synnytyksen käynnistymistä

• isokokoinen vauva

• äidin diabetes ja astma

• kaksosraskaus

• miessukupuoli.

Ohimenevän hengitysvaikeuden hoitona käytetään nasaaliylipainetta tai korkeavirtausviiksiä sekä tarvittaessa lisähappea. Hankalimmissa hengitysvaikeuksissa voidaan tarvita hengityskonehoitoa.

RDS-tauti on yleinen nimitys vastasyntyneen hengitysvaikeusoireyhtymälle. Nimi tulee oireyhtymän englanninkielisestä nimestä respiratory distress syndrome.

Yleensä RDS-tauti on pikkukeskosten ongelma, mutta myös hieman ennenaikainen tai täysiaikainen lapsi voi sairastua siihen. RDS-tauti johtuu keuhkojen pintajännitystä alentavan surfaktantin puutteesta.

Yleensä hieman ennenaikainen lapsi toipuu RDS-taudista ylipainehoidossa. Mikäli lapsen hapentarve nousee, voidaan antaa surfaktanttia. Surfaktanttia annetaan henkitorveen joko ylipaineessa ohuella katetrilla tai hengityskonehoidossa hengitysputken kautta. Hyvin ennenaikainen lapsi tarvitsee yleensä RDS-taudin vuoksi surfaktanttihoidon lisäksi hengityskonehoitoa.

Ennenaikaisesti syntyneen lapsen hengityksen säätely aivojen hengityskeskuksessa voi alkuun olla epäkypsää. Hengityskeskuksen säätelyhäiriöistä johtuen lapsella voi olla hengitystaukoja eli apneoita.

Hengityskeskusta stimuloimaan voidaan aloittaa kofeiinilääkitys.

BPD eli bronkopulmonaalinen dysplasia on erittäin epäkypsien keskosten krooninen keuhkosairaus. BPD kehittyy yleensä ensimmäisten elinviikkojen aikana ja häiritsee keuhkojen kasvua ja kehitystä.

BPD:n riskitekijöitä ovat muun muassa perinnöllinen alttius, äidin kohtutulehdus ja raskausmyrkytys, sikiökautinen kasvuhäiriö, sairastettu RDS-tauti, hengityskone- ja happihoito, infektiot sekä avoimeksi jäänyt valtimotiehyt.

BPD-diagnoosi asetetaan 28 vuorokauden iässä, mikäli vauva edelleen tarvitsee hengitystukea tai lisähappea. BPD:n vaikeusaste määritetään 36+0 raskausviikon iässä. Mikäli lapsi tuolloin pärjää ilman hengitystukea ja lisähappea, BPD on lievä. Jos hapentarve on alle 30 prosenttia, BPD on keskivaikea. Mikäli lapsi tarvitsee ylipaine- tai hengityskonehoitoa tai yli 30 prosenttia lisähappea, BPD on vaikea.

BPD:n hoito on oireenmukaista. Riittävän hapetuksen turvaamiseksi hoitoon voi tarvittaessa sisältyä hengitystuki, nesterajoitus, nesteenpoistolääkkeet, riittävä energian- ja proteiininsaanti sekä inhaloitavat astmalääkkeet ja systeeminen kortikosteroidi.

BPD aiheuttaa hengitysvaikeuden ja sairaalahoidon pitkittymistä. BPD-lapsilla voi ensimmäisen 1–2 elinvuoden aikana olla enemmän hengitystieinfektioita, limaisuutta ja astmankaltaista uloshengitysvaikeutta. BPD lisää riskiä myöhemmille kehityksellisille ongelmille.

Ilmavuoto eli ilmarinta syntyy, kun keuhkorakkula repeää. Jos tällöin ilmaa pääsee keuhkopussin välitilaan, kyseessä on pneumothorax ja, jos ilmaa pääsee välikarsinaan kyseessä on pneumomediastinum.

Ilmavuodon oireita ovat hengitysvaikeudet, lisääntynyt hapentarve, rintakehän epäsymmetrisyys tai tynnyrimäisyys sekä voinnin äkillinen huononeminen. Ilmavuoto liittyy usein vastasyntyneen alkuvirvoitteluun tai hengityskone- ja ylipainehoitoon, mutta voi syntyä spontaanistikin. Diagnoosi perustuu keuhkokuvaan.

Hoito määräytyy ilmavuodon vaikeusasteen mukaan

Vähäoireisilla lapsilla pyritään siihen, että lapsi hengittää ilman hengitystukea. Lievistä hengitysvaikeuksista kärsivien lasten hengitystukena käytetään tarvittaessa korkeavirtausviiksiä.

Jos lapsella on merkittävä hengitysvaikeus tai painetta aiheuttava ilmarinta eli niin sanottu jänniteilmarinta eli tensiopneumothorax, aloitetaan hengityskonehoito ja annetaan surfaktantti-lääkettä. Jänniteilmarinta hoidetaan asettamalla putki, niin sanottu dreeni, kylkiluuvälistä keuhko-onteloon, jotta ilma saadaan imettyä pois. Kipulääkitys on tärkeä osa hoitoa.

Kohdunsisäisestä hapenpuutteesta kärsivä sikiö ulostaa lapsenpihkaa eli mekoniumia lapsiveteen, jolloin lapsivesi muuttuu vihreäksi. Jos lapsivettä on niukasti, siitä muodostuu paksua vihreää puuroa. Kun sikiö tekee voimakkaita hengitysliikkeitä hapenpuutteeseen liittyen, voi mekoniumia joutua lapsen hengitysteihin. Tästä käytetään nimitystä mekoniumaspiraatio. Osa mekoniumaspiraatioista tapahtuu jo kohdussa, osa syntymän jälkeen ensimmäisten hengenvetojen aikana.

Mekonium voi aiheuttaa pienissä hengitysteissä tukoksia, ilmasalpausta, keuhkoverenpaineen nousua ja kemiallisen tulehdusreaktion. Tällöin lapselle kehittyy hengitysvaikeus ja happisaturaatio on matala. Komplikaationa voi kehittyä ilmarinta. Suurin osa vihreästä lapsivedestä syntyneistä lapsista ei kuitenkaan kehitä mekoniumaspiraatio-oireyhtymää.

Mekoniumaspiraation hoito

Mikäli lapsi syntyy huonokuntoisena, hengitystiet puhdistetaan imulla ja tarvittaessa huuhtelulla heti syntymän jälkeen. Tarvittaessa aloitetaan ylipaine- tai hengityskonehoito. Vaikeassa mekoniumaspiraatiossa annetaan tarvittaessa myös surfaktantti-lääkettä. Jos tavanomainen hengityskonehoito ei riitä, aloitetaan korkeataajuushengityskonehoito. Lisäksi lapselle aloitetaan antibioottihoito, koska kemialliseen tulehdukseen liittyy usein bakteeritulehdus.

Tärkeä osa hoitoa on hyvä kipulääkitys.

Jos annetulle hoidolle ei saada toivottua vastetta, harkitaan vaikeissa aspiraatiotapauksissa ECMO-hoitoa , jossa veri hapetetaan kehon ulkoisella laitteella. ECMO-lyhenne tulee hoidon englanninkielisestä nimestä: extracorporeal membrane oxygenation. Tätä hoitoa on mahdollista antaa Suomessa vain Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa.

Mekoniumaspiraatiosta toipuminen tapahtuu yksilöllisen aikataulun mukaan. Ennusteeseen vaikuttavat liitännäisongelmat, kuten syntymäasfyksia.