Ville on 2,5-vuotias poika. Vauvana Ville oli kuten muutkin lapset. Hän oppi kävelemään normaalisti 1-vuotiaana, ja osasi sanoa silloin muutaman sanankin. Puhe ei kuitenkaan edistynyt, vaan Ville alkoi uppoutua yhä enemmän omiin kiinnostuksiinsa. Tällä hetkellä Ville ei reagoi nimelleen tai puheelle muutenkaan kuin satunnaisesti. Katsekontaktiin Ville tulee harvoin, eikä hän tule näyttämään vanhemmille mielenkiintoisia leluja tai osoittele sormellaan esim. lamppua, kelloa tai kirjan kuvia.

Kun Ville haluaa jotakin, hän saattaa esim. kiivetä itse tuolille ja hakea haluamansa herkun tai esineen, tai vetää aikuista kädestä. Kirjaimet ja numerot Ville on oppinut nimeämään englanniksi tabletilta katsomistaan videoista.

Päiväkodissa Ville ei juurikaan ole kiinnostunut muista lapsista. Hän ei osaa leikkiä, vaan juuttuu mieluisiin esineisiin, rivittää tai pyörittää leluja tai niiden osia. Välillä Ville tarkastelee kädessään olevaa lelua katsellen sitä silmäkulmastaan. Hän vastustelee uusia asioita ja muutoksia.

Innostuessaan Ville heiluttaa käsiään ja nousee varpailleen. Ville ei yritä korvata ilmeillä tai eleillä puuttuvaa puhettaan. Parhaimmillaan Ville on kontaktissa mukavissa kutittelu- ja peuhaamisleikeissä ja hän saattaa potkaista muutaman kerran palloa vuorotellen aikuisen kanssa.

7-vuotias Matti on aina ollut oman tiensä kulkija. Hän on kehittynyt normaalisti, mutta liikunta ei ole koskaan ollut mieluista. Matti oppi lukemaan 3-vuotiaana ja samalla heräsi kiinnostus dinosauruksiin, joiden latinankieliset nimet hän oppi helposti. Pyörällä ajamista harjoiteltiin pitkään; aluksi Matti suuttui kovasti, kun ei osannutkaan heti.

Matti on aina viihtynyt aikuisten seurassa, ja päiväkodissa hän hakeutui mieluiten keskustelemaan lempiaiheistaan aikuisen kanssa. Matin puhe on sävyltään tasaista ja kirjakielisen kuuloista. Katsekontaktia Matti käyttää niukasti, mutta välillä hän saattaa tulla aivan lähelle ja olla pitkään katsekontaktissa, erityisesti innostuessaan. Piirtäminen on ollut työlästä ja kynä on usein nyrkkiotteessa, vaikka ”oikeaa” kynäotetta on harjoiteltu.

Esikoulussa Matti on saanut yhden kaverin, jonka kanssa hän viihtyy. Yhdessä kaverin kanssa Matti kaivaa pihalla vesiväyliä tai juoksentelee. Matti on aiemmin ollut hyvin keskittymätön, mutta hän on rauhoittunut, ja opetustuokioista Matti on pitänyt kovasti. Hän on myös oppinut noudattamaan sääntöjä ja välillä huomauttanut muillekin niistä. Innostuessaan Matti saattaa esim. aamupiirin aikana nousta pystyyn ja heiluttaa käsiään ja korottaa ääntään saadakseen asiansa nopeasti sanottua.

Matin on vaikea ymmärtää sosiaalisia tilanteita ja erilaisia mielipiteitä; miksi lapsille tulee riitaa, miksi hän ei voi koskettaa toisten kasvoja, miksi kaikki eivät pidä dinosauruksista tms. Muutokset ovat Matille hyvin vaikeita, ja päivä sujuukin paremmin, jos kaikki menee tutun rutiinin mukaan.