Diabeteksen diagnosointi perustuu veren glukoosipitoisuuden mittaamiseen. Verensokerin eli veren glukoosipitoisuuden mittaamisen lisäksi sairaalan päivystyksessä selvitetään kehon happamuus, kuivuma-aste sekä pitkäaikainen glukoositaso eli glykohemoglobiini (HbA1c), joka antaa viitteitä siitä, miten kauan glukoositaso on ollut koholla.
Lapsen tai nuoren voinnin ja otettujen laboratoriokokeiden perusteella diabeteksen hoito aloitetaan joko insuliinipistoshoidolla tai suonensisäisellä neste- ja insuliinihoidolla. Joskus lapsen vointi edellyttää seurantaa ja hoitoa lasten teho-osastolla.
Vuodeosastolla opetellaan diabeteksen hoidon perusasiat: mittaamaan verensokeri sormenpäästä, annostelemaan insuliini sekä laskemaan aterian hiilihydraattisisältö. Nykyään suurelle osalle asennetaan jo heti hoidon alkuvaiheessa olkavarteen ihonalainen glukoosiseurantasensori, jonka kautta glukoositaso saadaan skannattua puhelimeen tai lukulaitteeseen. Tällöin verensokerin sormenpäämittaus jää vähemmälle.
Vanhempien on hyvin tärkeää osallistua ja olla mahdollisimman paljon lapsen ja nuoren hoidossa mukana alusta alkaen, jolloin kotiutuminen onnistuu suhteellisen nopeasti ja sujuvasti. Sosiaalityöntekijän kanssa voi keskustella, miten vanhemman työstä tai opinnoista poissaolo järjestyy.
Sairaanhoitaja ohjaa perhettä päivittäiseen diabeteksen hoitoon. Lisäksi osastojakson aikana hoidossa ovat mukana lääkäri, ravitsemusterapeutti sekä sosiaalityöntekijä. Perheelle järjestetään tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan myös tapaaminen psykologin tai psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Diabeteshoitajan ja -lääkärin perhe tapaa joko jo osastolla tai viimeistään ensimmäisellä poliklinikkakäynnillä.
Arkea diabeteksen kanssa voidaan harjoitella ensin kotilomilla ennen varsinaista kotiutumista.