MS-taudin toteamiseksi on tärkeää poissulkea samankaltaisia oireita synnyttävät muut sairaudet. Neurologin toteamien tutkimuslöydösten lisäksi magneettikuvauksella pyritään osoittamaan aivoissa ja selkäytimessä olevia pesäkkeitä. MS-taudin luotettavaa diagnoosia varten tarvitaan näyttöä sairauden pitkäaikaisuudesta. Tämä näyttö saadaan joko toisesta pahenemisvaiheesta tai uusista pesäkkeistä magneettikuvauksessa. Magneettikuvauksen lisäksi selkäydinnestetutkimusta voidaan käyttää osoittamaan hermostossa olevaa tulehduksellista tilaa.
Joskus muista syistä tehdyssä magneettikuvauksessa voidaan sattumalöydöksenä todeta pesäkemuutoksia, jotka näyttävät samanlaisilta kuin MS-taudissa. Jos magneettitutkimuksessa todettuihin pesäkemuutoksiin ei liity oireita, keskimäärin vain noin kolmasosalla kehittyy MS-taudin oireita seuraavan viiden vuoden aikana.
Kun yksittäisen oirejakson perusteella lääkäri epäilee MS-tautia, mutta aiemmassa oirehistoriassa ja magneettikuvauksissa ei ole osoitusta taudin pitkäaikaisuudesta, käytetään tilanteesta nimitystä
kliinisesti eriytynyt oireyhtymä (KEO). Niistä, joilla magneettitutkimus yhdessä yksittäisen oirejakson kanssa herättää epäilyn MS-taudista, on keskimäärin yli puolella odotettavissa uusi pahenemisvaihe seitsemän vuoden kuluessa. Toisaalta läheskään kaikki MS-tautiin sairastuneet eivät koe uutta pahenemisvaihetta ja toimintakyky saattaa säilyä ennallaan kahden vuosikymmenenkin jälkeen.
KEO:n toteamisen jälkeen hoitava neurologi suunnittelee seurantakäyntien ja uuden magneettitutkimuksen aikataulun yksilöllisesti. D-vitamiinin riittävän saannin varmistamisesta voi olla hyötyä; keskustele tästä lääkärisi kanssa. Jos tupakoit, niin tupakoinnin lopettaminen pienentää MS-taudin kehittymisen riskiä.