Auton kuljettaminen on pitkälle automatisoitunutta toimintaa ja siihen liittyviä osataitoja ja niiden heikentymistä voi olla hankala itse huomata. Sairastuneen tai vammautuneen arvio ajovalmiuksistaan voi olla virheellinen myös oiretiedostuksen puutteiden vuoksi.
Neuropsykologinen tutkimus
Kun arvioinnissa tarvitaan tarkempaa tietoa tiedonkäsittelyn muutoksista, tehdään ajokyvyn kognitiivisia ja psyykkisiä valmiuksia kartoittava neuropsykologinen tutkimus. Neuropsykologin arvio perustuu testisuoriutumisen lisäksi sairaustietoihin, haastatteluun, kyselylomakkeisiin, toiminnan havainnointiin tutkimustilanteessa sekä tarvittaessa läheisen haastatteluun. Arvio ja johtopäätökset tehdään näiden tutkimustietojen perusteella.
Neuropsykologiset löydökset
Neuropsykologi kiinnittää ajokyvyn arviossaan erityistä huomiota vireystilaan ja tarkkaavuuteen, näönvaraiseen havainnointiin, kykyyn havaita suuntia ja avaruudellisia suhteita, työmuistin toimintaan sekä toiminnan yleiseen sujuvuuteen, harkintakykyyn ja toiminnanohjaukseen. Kriittisiä löydöksiä ovat:
- Vireystilan tai tarkkaavuuden voimakas vaihtelu
- Toispuoleinen huomiotta jäämisen oire eli neglect
- Laajasti ilmenevä tiedonkäsittelyn hitaus ja/tai juuttuvuus
- Toiminnanohjauksen tai toimintakontrollin merkittävä häiriö
- Toiminnan huomattava häiriöherkkyys
- Alentunut kyky arvioida omaa toimintaa ja siinä ilmeneviä muutoksia
Ajoterveysvaatimukset
Lievät toimintakyvyn muutokset eivät yleensä ole este henkilöautoilulle. Harkinta- ja päätöksentekokyvyn säilyminen voivat osittain korvata toisilla suorituskyvyn alueilla ilmeneviä puutteita, mikäli havaitut vaikeudet eivät ole vaikea-asteisia.
Ammattimaisen autoilun ajoterveysvaatimukset ovat yksityistä henkilöautoilua tiukemmat, mistä johtuen lievätkin toimintakyvyn puutokset saattavat estää ammattiajoluvan palauttamisen.