Aivoverenkiertohäiriöön sairastumisen jälkeen selvitetään yksilölliset riskitekijät eli syyt, jotka ovat johtaneet sairastumiseen. Kaikille aloitetaan veren hyytymistä estävä lääkitys. Verenpaine- ja kolesterolilääkitys aloitetaan myös suurimmalle osalle, sillä niiden on todettu vähentävän uudelleen sairastumista ja kuolemia. Suurin osa lääkityksistä on pysyviä. Jos jostakin lääkityksestä tulee sivuvaikutuksia, voi oman lääkärin kanssa suunnitella siirtymistä korvaavaan lääkkeeseen.
Yleisesti käytetyt lääkkeet aivoverenkiertohäiriön jälkeen
Lääkkeillä estetään uudelleen sairastumista, ja niillä hoidetaan aivoverenkiertohäiriön yksilöllisiä syitä.
Kaikille aivoinfarktin tai TIA-kohtauksen saaneille aloitetaan veren hyytymiseen vaikuttava lääke, jonka tarkoitus on ehkäistä uusia tukoksia.
Verihiutaleiden toimintaan vaikuttavat lääkkeet (antitromboottiset lääkkeet) ehkäisevät tehokkaasti uusia valtimotukoksia. Yleisin käytetty verihiutaleisiin vaikuttava lääke on aspiriinin ja dipyridamolin yhdistelmä (Orisantin®). Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää klopidogreeliä (Plavix®, Clopidogrel®, Grepid®), pelkkää asetyylisalisyylihappo (ASA®, Asperin Cardio®, Primaspan®, Bartal®, Disperin®) tai joskus harvoin pelkkää dipyridamolia (Persantin®).
Jos tukos on lähtöisin sydämestä, niin sanottu verenohennuslääkitys voi tulla kyseeseen. Näitä ovat varfariini (Marevan®), apiksabaani (Eliquis®), dabigatraani (Pradaxa®), rivaroksabaani (Xarelto®) ja edoksabaani (Lixiana®).
Verenohennuslääkitykset lisäävät verenvuotojen riskiä. Kerro aina hoidostasi lääkärille/hammaslääkärille ja erityisesti, mikäli olet menossa leikkaukseen tai pieneenkin toimenpiteeseen. Tällöin lääkitys on tauotettava joksikin aikaa. Varfariinilääkitys edellyttää myös säännöllisiä verikoeseurantoja. Joskus sairaalassa ollessa ja erityistapauksissa kotona verenohennushoito toteutetaan vatsan ihon alle pistettävällä lääkkeellä.
Veren hyytymiseen vaikuttavat lääkkeet ovat pääsääntöisesti tarkoitettu pysyviksi, joten niitä ei pidä itse lopettaa neuvottelematta ensin hoitavan lääkärin kanssa.
Aivoverenvuodon jälkeen veren hyytymiseen vaikuttavat lääkitykset laitetaan tauolle ja mahdollisesti aloitetaan myöhemmin uudelleen yksilöllisen harkinnan perusteella. Joskus verenohennuslääkityksestä luovutaan kokonaan tai siirrytään esimerkiksi pelkkään aspiriiniin.
Verenpainelääkitys estää uusia aivoverenkiertohäiriöitä, vaikka verenpainetaso olisi normaalikin. Tämän vuoksi verenpainelääkitys aloitetaan lähes jokaiselle potilaalle. Verenpainelääkkeitä ovat muun muassa ACE-estäjät, ATR-salpaajat, kalsiumkanavan salpaajat, nesteenpoistolääkkeet ja beeta-salpaajat.
Lisää tietoa verenpainelääkkeistä löydät Sydänliiton sivuilta:
Veren rasva-arvojen alentamiseksi käytetään enimmäkseen niin sanottuja statiineja. Statiinilääke vähentää uusia aivovaltimotukoksia noin viidenneksellä. Lääkitys on erityiskorvattava lääkärin laatimalla B-todistuksella sepelvaltimotaudissa. Lääke aloitetaan kaikille aivoinfarktin sairastaneille potilaille.
Statiinilääkitys voi joskus aiheuttaa lihaskipuja tai maksa-arvojen nousua. Lääkityksen aloituksen jälkeen maksa-arvot ja lihasentsyymin voi kertaalleen tarkistuttaa omalla terveysasemalla. Yleensä statiinit ovat hyvin siedettyjä ja mikäli yhdestä valmisteesta tulee sivuvaikutuksia, se voidaan vaihtaa toiseen statiiniin. Useimmat löytävät itselleen sopivan lääkkeen.
Lisää tietoa kolesterolilääkkeistä löydät Sydänliiton sivuilta:
Myös koholla olevat verensokeriarvot lisäävät riskiä verisuonitaudeille, joten on tärkeää huolehtia veren sokeritason alentamisesta. Mikäli sokeriarvot eivät ruokavalion muutoksilla korjaannu tai todetaan diabetes, aloitetaan diabeteslääkitys. Sokeritasoja voidaan alentaa joko tablettilääkkeillä tai ihon alle pistettävällä insuliinilla tai näiden yhdistelmällä.
Lisää tietoa diabeteslääkkeistä löytyy Diabetesliiton sivuilta:
Veren hyytymiseen vaikuttavat lääkkeet
Kaikille aivoinfarktin tai TIA-kohtauksen saaneille aloitetaan veren hyytymiseen vaikuttava lääke, jonka tarkoitus on ehkäistä uusia tukoksia.
Verihiutaleiden toimintaan vaikuttavat lääkkeet (antitromboottiset lääkkeet) ehkäisevät tehokkaasti uusia valtimotukoksia. Yleisin käytetty verihiutaleisiin vaikuttava lääke on aspiriinin ja dipyridamolin yhdistelmä (Orisantin®). Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää klopidogreeliä (Plavix®, Clopidogrel®, Grepid®), pelkkää asetyylisalisyylihappo (ASA®, Asperin Cardio®, Primaspan®, Bartal®, Disperin®) tai joskus harvoin pelkkää dipyridamolia (Persantin®).
Jos tukos on lähtöisin sydämestä, niin sanottu verenohennuslääkitys voi tulla kyseeseen. Näitä ovat varfariini (Marevan®), apiksabaani (Eliquis®), dabigatraani (Pradaxa®), rivaroksabaani (Xarelto®) ja edoksabaani (Lixiana®).
Verenohennuslääkitykset lisäävät verenvuotojen riskiä. Kerro aina hoidostasi lääkärille/hammaslääkärille ja erityisesti, mikäli olet menossa leikkaukseen tai pieneenkin toimenpiteeseen. Tällöin lääkitys on tauotettava joksikin aikaa. Varfariinilääkitys edellyttää myös säännöllisiä verikoeseurantoja. Joskus sairaalassa ollessa ja erityistapauksissa kotona verenohennushoito toteutetaan vatsan ihon alle pistettävällä lääkkeellä.
Veren hyytymiseen vaikuttavat lääkkeet ovat pääsääntöisesti tarkoitettu pysyviksi, joten niitä ei pidä itse lopettaa neuvottelematta ensin hoitavan lääkärin kanssa.
Aivoverenvuodon jälkeen veren hyytymiseen vaikuttavat lääkitykset laitetaan tauolle ja mahdollisesti aloitetaan myöhemmin uudelleen yksilöllisen harkinnan perusteella. Joskus verenohennuslääkityksestä luovutaan kokonaan tai siirrytään esimerkiksi pelkkään aspiriiniin.
Verenpaineen alentamiseen tarkoitetut lääkkeet
Verenpainelääkitys estää uusia aivoverenkiertohäiriöitä, vaikka verenpainetaso olisi normaalikin. Tämän vuoksi verenpainelääkitys aloitetaan lähes jokaiselle potilaalle. Verenpainelääkkeitä ovat muun muassa ACE-estäjät, ATR-salpaajat, kalsiumkanavan salpaajat, nesteenpoistolääkkeet ja beeta-salpaajat.
Lisää tietoa verenpainelääkkeistä löydät Sydänliiton sivuilta:
Veren rasva-arvojen alentamiseen tarkoitetut lääkkeet
Veren rasva-arvojen alentamiseksi käytetään enimmäkseen niin sanottuja statiineja. Statiinilääke vähentää uusia aivovaltimotukoksia noin viidenneksellä. Lääkitys on erityiskorvattava lääkärin laatimalla B-todistuksella sepelvaltimotaudissa. Lääke aloitetaan kaikille aivoinfarktin sairastaneille potilaille.
Statiinilääkitys voi joskus aiheuttaa lihaskipuja tai maksa-arvojen nousua. Lääkityksen aloituksen jälkeen maksa-arvot ja lihasentsyymin voi kertaalleen tarkistuttaa omalla terveysasemalla. Yleensä statiinit ovat hyvin siedettyjä ja mikäli yhdestä valmisteesta tulee sivuvaikutuksia, se voidaan vaihtaa toiseen statiiniin. Useimmat löytävät itselleen sopivan lääkkeen.
Lisää tietoa kolesterolilääkkeistä löydät Sydänliiton sivuilta:
Veren sokerin alentamiseen tarkoitetut lääkkeet
Myös koholla olevat verensokeriarvot lisäävät riskiä verisuonitaudeille, joten on tärkeää huolehtia veren sokeritason alentamisesta. Mikäli sokeriarvot eivät ruokavalion muutoksilla korjaannu tai todetaan diabetes, aloitetaan diabeteslääkitys. Sokeritasoja voidaan alentaa joko tablettilääkkeillä tai ihon alle pistettävällä insuliinilla tai näiden yhdistelmällä.
Lisää tietoa diabeteslääkkeistä löytyy Diabetesliiton sivuilta:
Tarkistettu 4.9.2023