Kun apuvälineiden käyttöön totutellaan ajoissa, niiden käyttö tulee tutuksi ja käyttötaidot pysyvät yllä pitempään. Ihmisen itsemääräämisoikeutta on kunnioitettava myös käyttöön otettavien apuvälineiden suhteen, ja siksi onkin tärkeää keskustella erilaisista vaihtoehdoista ja toimintatavoista läheisen kanssa. Omat toiveet apuvälineistä voi kirjata myös hoitotahtoon.
Apuvälineitä on monenlaisia. Esimerkiksi älypuhelimen hälyttimiä ja kalenteria voi hyödyntää muistin tukena, jotta lääkkeet tulee otettua oikea-aikaisesti. Apuvälineitä keittiöön, kuten paksunnettuja lusikoita, kauhoja ja purkkien aukaisijoita, voi hankkia itse marketista. Erilaisia arjen ja liikkumisen apuvälineitä voi saada maksutta joko pitkä- tai lyhytaikaiseen lainaan kotikunnan terveyskeskuksesta tai apuvälinelainaamosta. Niitä voi hankkia myös apuvälineitä myyvistä yrityksistä.
Muistisairaus aiheuttaa sen, että muistisairauteen sairastunut henkilö saattaa eksyä kävelyretkillään tai lähteä ulos vuodenaikaan sopimattomissa vaatteissa. Joskus muistisairauteen voi liittyä ympäristön hahmottamisen haasteita. Tutussa ympäristössä liikkuminen voi sujua, mutta ympäristön muututtua esimerkiksi puiden kaatamisen tai uuden rakennuksen rakentamisen myötä, voi ympäristö näyttäytyä vieraana, ja eksymisriski kasvaa. Tällöin ei pidä linnoittautua kotiin, vaan liikkua aktiivisesti kodin ulkopuolella kuten ennenkin. Turvallisuuden takaaminen on ensiarvoisen tärkeää, mutta se ei saisi tapahtua itsemääräämisoikeuden kustannuksella.
Apuvälinetarpeesta voi keskustella esimerkiksi kuntoutussuunnitelmaa laadittaessa. Voi myös kääntyä kotikunnan fysio- ja toimintaterapeuttien puoleen. Apuvälineet mahdollistavat aktiivisen arjen.
Arkirutiineja sujuvoittamaan
Tavaroille on hyvä olla omat paikkansa. Laatikoihin ja kaappeihin voi kirjoittaa, mitä mikäkin pitää sisällään.
Aktiivisuusranneke tai askelmittari on oiva väline seurata päivittäistä liikkumista ja fyysistä aktiivisuutta. Riittävä askelmäärä on yleensä 7 500–10 000.
Turvaa tuovat muun muassa
Kotiin voidaan asentaa ovihälyttimiä, joiden avulla läheisille voi tulla tieto muistisairaan poistumisesta kotoa.
Turvarannekkeet ja kaatumishälyttimet tuovat turvallisuuden tunnetta yksin asuvalle muistisairaalle.
Liesivahti estää tulipalojen syttymistä sammuttamalla päälle jääneen hellan.
Läheisten henkilöiden puhelinnumerot kannattaa tallentaa pikanumeroiksi puhelimeen ja hyödyntää tarvittaessa kasvokuvia.
Gps-paikantimen avulla läheiset tietävät, missä sairastunut henkilö liikkuu. Älypuhelimissa voi olla paikannintoiminto, ja niihin voi ladata myös erilaisia sovelluksia. Myös erillisiä paikanninlaitteita ja -rannekkeita on olemassa. Joihinkin laitteisiin voi asentaa myös niin sanotun turvarajan, kuten kotikorttelin. Silloin laite ilmoittaa läheiselle koordinaatit, mikäli muistisairauteen sairastunut henkilö poistuu alueelta. Jossain laitteissa on mahdollisuus avata puheyhteys, ja toiset ilmoittavat myös kaatumisesta. On tärkeää miettiä henkilöpaikannusta myös eettisestä näkökulmasta. Paikannuksen tarkoituksena ei ole rajoittaa, vaan mahdollistaa itsenäinen ja turvallinen liikkuminen.
Arjen rytmittämistä auttavat muun muassa
Lääkeautomaatti muistuttaa lääkkeenottoajasta. Lääkeannostelurobotissa on valmiiksi annosjakelupusseissa lääkkeet jokaiselle annostelukerralle.
Omasta puhelimesta on moneksi! Kannattaa hyödyntää muistutuksia, herätyskelloa, ajastinta, kalenteria, kameraa, nauhuria, pelejä ja erilaisia sovelluksia.
Puhuva kello tai puhelin kertoo, mikä päivä on. Jos käytössä on seinäkalenteri, siitä voi iltaisin ruksia kuluneen päivän helpottamaan orientoitumista. Päiväkirjan pitäminen auttaa jäsentämään ja palauttamaan mieleen päivän tapahtumia.
Lisätietoja teknologisista apuvälineistä voit kysyä esimerkiksi Ikäteknologiakeskuksesta, muistihoitajalta, muistiyhdistyksistä tai muistiluotseilta.