Miksi aivolaskimoon tulee tukos?

Veren koostumus voi muuttua sairastuessasi. Veresi voi esimerkiksi sisältää tulehduksen seurauksena paljon valkuaisaineita tai kuona-aineita. Joskus tämä johtaa veren hyytymiseen, jolloin veritulpan riski kasvaa. Riski kasvaa erityisesti, jos tulehdus on pään alueella tai niskassa. Myös syöpä ja hormonitoiminnan häiriöt voivat muuttaa veren koostumusta.

Jotkut lääkkeet, esimerkiksi syövän hoitoon käytetyt lääkkeet tai hormonihoitolääkkeet, lisäävät veritulpan riskiä.

Naishormoni eli estrogeeni lisää veritulpan riskiä. Elimistön estrogeenipitoisuus nousee raskauden, koeputkihedelmöityshoidon ja vaihdevuosien hormonihoidon aikana sekä ehkäisypillereitä käytettäessä. Myös ikä vaikuttaa; mitä vanhempana ehkäisypillereitä käyttää sitä suurempi on veritulpan riski. Riski kasvaa etenkin yli neljäkymmentävuotiailla. Myös ylipaino nostaa veritulpan riskiä.

Perinnölliset tekijät voivat vaikuttaa kohonneeseen veritulpan riskiin. Perinnöllisten tekijöiden taustalla ovat yleisesti antitrombiinin, proteiini C:n tai proteiini S:n puutos. Nämä maksassa syntyvät proteiinit estävät veren hyytymistä. Jos sinulla on yhdenkin edellä mainitun proteiinin puutos, veritulpan riski kasvaa 5–10-kertaiseksi.

Muita yleisiä perinnöllisiä tekijöitä ovat hyytymistekijä V-geenin niin kutsuttu Leiden-mutaatio ja hyytymistekijä II-geenin (protrombiini) muutos. Näissä poikkeavuuksissa tiettyjen hyytymisproteiinien toiminta on lisääntynyt, ja veritulpan riski on 3–5 kertaa keskimääräistä suurempi.

Geenitestit

Toistaiseksi sinustromboosipotilaiden perinnöllisyystekijöitä ei pääosin tutkita geenitestein lukuun ottamatta väestössä yleisesti periytyviä hyytymisalttiustekijöitä (hyytymistekijä II:n ja V:n mutaatiot). Hoidon kannalta ei kuitenkaan ole yleensä tärkeää, onko veritulpan taustalla perinnöllinen syy. Jos taustalta löytyy perinnöllisiä tekijöitä, tämä voi joskus tarkoittaa sitä, että sinulle määrätään varotoimenpiteenä pysyvä veren hyytymistä estävä lääkitys.