Jos tilanne ei etene aivoverenkierron päättymiseen eli aivokuolemaan, mutta potilas ei herää, eikä toipumisen ennustetta ole, tehohoidosta luovutaan. Hoidoista luopuminen ja saattohoito tapahtuvat kuten muillakin tehopotilailla, mutta verenkierron tulee pysähtyä kolmen tunnin sisällä kun tehohoidosta on luovuttu, jotta elinluovutus voi toteutua. Vainajan kunnioitus ja hyvä yhteistyö läheisten kanssa on kaiken elinluovutustoiminnan ydin.
Elinluovutus verenkierron pysähtymisen ja kuoleman toteamisen jälkeen -toiminnassa elinluovuttaja on tehohoidossa oleva potilas, jolla on palautumaton, vaikea aivovaurio. Tällaisen potilaan tila ei aina etene aivokuolemaan, mutta paranemisedellytyksiäkään ei ole. Tyypillinen potilas voi olla esimerkiksi sydänpysähdyksen seurauksena vaikeasta hapenpuutteesta johtuvan aivovaurion saanut potilas tai potilas, jolla on kriittinen aivotapahtuma, kuten aivoverenvuoto tai aivoinfarkti.
Kun hoitavat lääkärit toteavat, ettei potilaalla ole mahdollisuutta toipua, ja läheiset tämän ymmärtävät, on eettisesti perusteltua luopua tehohoidosta. Tällöin siirrytään saattohoitoon. Kun päätös hoidosta luopumisesta on tehty, harkitaan potilaan soveltuvuutta elinluovuttajaksi.
Toiminnan perustana on potilaan elinluovutustahdon kunnioittaminen silloin kun hänen parantamisekseen ei ole enää mitään tehtävissä.
Läheiset voivat halutessaan olla potilaan luona, kun hoidosta luovutaan. Hyvä kivunhoito ja laadukas saattohoito ovat ensisijaisia.