Koska apraksiassa on kyse nimenomaan tahdonalaisen toiminnan vaikeudesta, tulisi suosia tilanteita, joissa toiminta tapahtuu luonnostaan ja spontaanisti. Tietoinen yrittäminen voi vain sotkea toimintaa. Toiminnan harjoittaminen konkreettisissa arkitilanteissa on tärkeää. Joskus tehtävä kannattaa lopettaa ja pitää pieni tauko, jonka jälkeen voi rauhallisesti jatkaa.
Mekaanisesta häiriötoiminnan toistamisesta ei yleensä ole apua. Mallisuoritusten tarjoaminen, toimintojen mielikuvaharjoittelu ja moniosaisten toimintojen harjoittaminen vaihe kerrallaan voivat olla avuksi. Yksittäiset liikesuoritukset ja taidot voivat palautua muutamalla toistolla.
Vaikeassa apraksiassa henkilö tarvitsee apua arkiaskareissa, etenkin jos siisteyteen, pukeutumiseen, ruoanlaittoon ja ruokailuun liittyvissä toiminnoissa on vaikeutta. Myös elektronisten laitteiden motorisessa hallinnassavoi olla hankaluutta. Kotioloissa on tärkeä välttää sellaisia toimintoja, joissa voisi vahingoittaa itseään.
Toiminnot ovat usein aiempaa hitaampia, joten realististen aikataulujen laatiminen pitää opetella uudestaan.
Yleensä häiriö korjaantuu ainakin osaksi sairastumista seuraavien kuukausien - ensimmäisen vuoden aikana. Mikäli häiriöt ovat voimakkaat tai jatkuvat pitkään, toimintaterapia voi olla avuksi käytännön arkiselviytymisen kohentamisessa. Suun alueen apraksiassa puheterapia on ensisijainen kuntoutusmuoto. Tarvittaessa myös neuropsykologinen kuntoutus voi olla tukena.