Muistisairauden eteneminen on yksilöllistä. Sairastuneen ja omaisen kannalta on tärkeää, että on saatavilla yksilöllistä ja asiantuntevaa tukea kaikissa sairauden vaiheissa. Sairauden alkuvaiheessa tuki tulee kohdentaa ensisijaisesti sairastuneelle, mutta sairauden edetessä omaisen tuen tarve lisääntyy. Kun yhteydenpito on molemminpuolista ja muistihoitaja on perehtynyt sairastuneen ja perheen tilanteeseen, muistihoitaja voi olla korvaamattomana apuna. Erityisesti sairauden aiheuttamat käyttäytymisen muutokset voivat olla hoitavalle omaiselle haasteellisia. Riittävä tieto ja sairastuneelle ja omaiselle tarjottava yksilöllinen keskustelumahdollisuus tukevat kotihoidon onnistumista. Joustava tilanteiden ennakointi ja yhteydenpito helpottavat huolta, tuovat turvaa arkeen, parantavat olemassa olevien voimavarojen hyödyntämistä ja mahdollistavat pidemmän kotona asumisen.
Myös kotiin on saatavilla apua
Kotikäynnit ovat tarpeen sairauden edetessä, jotta pystytään etsimään kohdennettuja ja konkreettisia ratkaisuja ilmenneisiin tarpeisiin. Alkuvaiheessa voivat riittää muistihoitajan tukikäynnit. Varsinaiset kotihoidon käynnit aloitetaan yleensä arviointikäynnillä kunnallisen kotihoidon, kotisairaanhoidon tai sosiaalityöntekijän toimesta. Arviointikäynnillä sovitaan kotiin annettavien palvelujen sisällöstä ja tarpeesta sekä päätetään niitä antavasta tahosta (kotihoito, kotisairaanhoito). Kotikäyntejä tehdään yleensä 1-5 kertaa vuorokaudessa, ja joillakin alueilla toimii myös niin sanottu yöpartio. Useimmiten on mahdollista, että käyntejä tehdään alussa harvemmin ja lisätään myöhemmin tarpeen mukaan.
Julkinen ja yksityinen palvelutarjonta vaihtelee alueittain. Julkista palvelua varten tehdään tuloselvitys, jonka pohjalta määritellään kotikäyntien hinta sairastuneen tulojen perusteella. Yksityinen palveluntuottaja kannattaa pyytää maksuttomalle arviointikäynnille tarpeen kartoitusta ja hinnoitteluperusteiden selvittämistä varten.
Palvelujen oikeanlainen kohdentaminen ja palveluista saatavan hyödyn kokemus voivat olla kotona asumisen kannalta tärkeämpiä kuin palveluiden määrä. Esimerkiksi kotipalvelujen tarkat tehtävärajaukset tai palveluja antavien henkilöiden jatkuva vaihtuvuus voivat johtaa siihen, että palvelu on sitä saavalle enemmän rasitus kuin hyöty.