Lähtökohtaisesti kaikki aneurysmat voidaan hoitaa, mutta joidenkin potilaiden aneurysmiin ja niiden hoitoihin liittyy hoitamatta jättämistä huomattavasti suuremmat hoitokomplikaatioiden riskit. Suurin osa aneurysmista ei koskaan puhkea, eikä niitä kaikkia ole siksi perusteltua hoitaa.
Tällä hetkellä ei ole olemassa täysin luotettavaa arviointimenetelmää, jolla voitaisiin ennustaa, mitkä aneurysmat puhkeavat elinaikana tai mitkä pysyvät oireettomina. Ennustamista hankaloittaa lisäksi se, että jokaisen potilaan elinikä on arvoitus. Jos potilaan odotettavissa oleva elinikä on useita kymmeniä vuosia, aneurysman elinaikainen vuotoriski on suurempi kuin jos elinajanennuste on vain muutamia vuosia. Ennaltaehkäisevässä hoidossa tavoitteena on aneurysman hoitaminen eli sulkeminen niin, ettei siihen enää liity puhkeamisen eli aivoverenvuodon riskiä.
Kun potilaan kanssa pohditaan hänelle parasta hoitoa, hoitopäätökseen vaikuttavat mm. potilaan omat toiveet, aneurysman koko, aneurysman sijainti aivoverenkierrossa, aneurysman puhkeamisen ja kasvun riskitekijät (erityisesti tupakointi, korkea verenpaine ja naissukupuoli), potilaan muut sairaudet, potilaan odotettavissa oleva elinikä ja hoidon komplikaatioriskit. Hoidon komplikaatioriskit vaihtelevat hoitopaikasta ja hoitomuodosta riippuen. Aneurysman koko on yksi merkittävimmistä hoitopäätökseen vaikuttavista tekijöistä. Esimerkiksi hyvin pienillä (1-3 mm) aneurysmilla on usein hyvin pieni vuotoriski, erityisesti jos potilas ei tupakoi eikä hänellä ole korkeaa verenpainetta.
Hoitovaihtoehtoja ovat mikrokirurginen leikkaushoito, suonensisäinen eli endovaskulaarinen hoito sekä elintapa- ja lääkehoito.