Parkinsonin tauti, masennus ja ahdistus

Tyypillistä masentuneisuudelle on aloitekyvyttömyys, kyvyttömyys nauttia asioista tai jopa kokea tunteita, vaikeudet nukkumisessa ja vetäytyminen omiin oloihin. Parkinsonin taudissa masennuksen tunnistaminen on joskus vaikeaa, koska taudin aiheuttamat oireet voivat olla osittain samankaltaisia. Jos epäilee itsellään tai omaisella masentuneisuutta, kannattaa ottaa asia puheeksi lääkärin kanssa.  

Toimintakykyä rajoittava sairaus voi aiheuttaa myös ahdistuneisuutta. Usein ahdistus ja masennus esiintyvät samanaikaisesti. Ahdistuneisuus voi ilmetä kireytenä, jännittyneisyytenä tai pelkona. Se voi myös ilmentyä fyysisinä oireina, kuten sydämen tykytyksenä, huimauksena ja hengitysvaikeuksina. Paniikkikohtaukset ovat myös ahdistuneisuuden ilmentymä. Ahdistuneisuus voi pahentaa taudin motorisia oireita (jäykkyyttä, hidasliikkeisyyttä ja vapinaa) sekä vaikuttaa uneen. Ahdistavan olotilan lisäksi voi esiintyä avaran tilan pelkoa, paniikkikohtauksia ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa.  

Joillakin ahdistuneisuus voi lisääntyä dopamiinilääkityksen off-vaiheessa, jolloin voi ilmaantua myös pelkotiloja. Näiden tunnistaminen ja näistä kertominen hoitavalle lääkärille on tärkeä, koska levodopalääkityksen tasapainottaminen voi helpottaa oireita.   

Ahdistuneisuuden ja masennuksen hoitoon käytetään usein lääkkeellistä hoitoa serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinotonestäjillä (niin sanotuilla SSRI- ja SNRI-lääkkeillä). Hankalassa tilanteessa myös psykoterapia on mahdollinen.   

Liikunnan on osoitettu lievittävän ahdistuneisuutta. Osa ihmisistä on kokenut saavansa hyötyä myös erilaisista rentoutumistekniikoista ahdistuksen hoidossa. Terveysasemilla on psykologeja ja psykiatrisia sairaanhoitajia, joiden puoleen voi kääntyä ilman erillistä lähetettä.