Tietoa narkolepsiasta

Narkolepsia on neurologinen liikaunisuussairaus, jonka keskeisiä oireita ovat päiväaikainen väsymys ja siihen liittyvä nukahtamistaipumu​s.

​Narkolepsia voi alkaa missä tahansa iässä, mutta tavallisesti se puhkeaa teini-iässä tai nuorella aikuisiällä. Narkolepsia jaetaan kahteen alaluokkaan: tyypin 1 ja tyypin 2 narkolepsiaan. Narkolepsiaan liittyy läheisesti myös kolmas liikaunisuussairaus, idiopaattinen hypersomnia. Narkolepsiaa tai idiopaattista hypersomniaa sairastaa noin 1/2000 suomalaista.

Tyypin 1 narkolepsia

Tyypin 1 narkolepsia aiheutuu oreksiini-nimistä välittäjäainetta tuottavien aivosolujen tuhoutumisesta. Oreksiinista käytetään joskus myös nimitystä hypokretiini. Oreksiinia tuottavat solut sijaitsevat mantelin kokoisessa hypotalamukseksi kutsutussa rakenteessa aivojen pohjaosassa. Hypotalamus on ikään kuin termostaatti, joka säätelee elimistön vuorokausirytmiä, unta, lämpötilaa, janoa ja nälkää.

Tyypin 1 narkolepsialle on ominaista päiväväsymyksen lisäksi katapleksia, jolla tarkoitetaan tunnereaktioiden laukaisemaa äkillistä lihasjänteyden menetystä.

Lue lisää katapleksiasta seuraavasta linkistä:

Tyypin 2 narkolepsia

Tyypin 2 narkolepsia on muutoin hyvin samanlainen sairaus kuin tyypin 1 narkolepsia, mutta siihen ei liity katapleksiaa. Osalla tyypin 2 narkolepsiaa sairastavista katapleksia kehittyy vasta kuukausia tai jopa vuosia väsymyksen alkamisen jälkeen. Tyypin 2 narkolepsiaan ei myöskään liity oreksiinin puutetta.

Idiopaattinen hypersomnia

Idiopaattinen hypersomnia on hyvin harvinainen, taustasyyltään tuntematon sairaus. Sille on ominaista jatkuva väsymys, vuorokauden aikana selvästi lisääntynyt unen tarve ja voimakas unikitka tai tokkuraisuus herättäessä.

Sekundaarinen narkolepsia

Joskus narkolepsia voi aiheutua muusta neurologisesta sairaudesta kuten esimerkiksi aivovammasta, aivoinfarktista tai MS-taudista, mutta tämä on melko harvinaista. Tällöin puhutaan sekundaarisesta narkolepsiasta.

Päivitetty   

Ei