Tilanteen tunnistaminen ja hyväksyminen on tärkeää. Ajatukset siitä, että ”pitäisihän se nyt jäädä mieleen” ja ”kyllä minä ennenkin muistin ilman muistilappuja” kannattaa hylätä, opetella käyttämään muistiaan tehokkaammin ja turvautua ulkoisiin apukeinoihin.
Hyviä muistin apulaisia ovat mukana kannettava kalenteri (paperinen tai sähköinen) ja seinäkalenteri. Puhelimen kalenterin muistutustoiminto on monessa tilanteessa luotettava apu.
Muistilappujen käyttö on suositeltavaa. Jos kuitenkin irrallisia lappuja kertyy liikaa, ne voi korvata pienellä muistiviholla. Vihko on helppo kuljettaa mukana ja muistettavat asiat kannattaa kirjoittaa aina heti ylös.
Älypuhelimen kamera tai saneluohjelma on oiva tallennusväline monille muistettaville asioille.
Tavaroiden katoamisongelmaa voi yrittää ennakoida. Kannattaa esimerkiksi pyrkiä laittamaan tavarat, paperit yms. aina samaan ennalta sovittuun paikkaan. Kun kaikella on paikkansa, ei aikaa kulu tavaroiden jatkuvaan etsimiseen. Laatikoiden kylkiin voi laittaa tarroja: ”maksetut laskut” tai ”lääkärintodistukset”. Jos tietää unohtelevansa tavaroita kaupungille (kuten silmälasikotelon, kalenterin tai arvokkaamman sateenvarjon) niihin kannattaa kirjoittaa puhelinnumero. Löytäjä saattaa soittaa omistajalle.
Jos aivosairauden tai tapaturman jälkeinen muistihäiriö merkittävästi rajoittaa päivittäistä elämää tai työtehtävissä selviytymistä, voidaan ongelmia pyrkiälievittämään neuropsykologisella kuntoutuksella. Vaikeissa itsenäistä toimintakykyä rajoittavissa muistihäiriöissä tai etenevissä muistisairauksissa muistin toiminnan palauttaminen entiselleen ei kuitenkaan ole tavoite.