Nykylääketieteen keinoin ihmisen elintoimintoja rappeuttavia sairauksia pystytään pitkään hoitamaan lääkkeillä ja koneiden avulla. Toisinaan kuitenkin pitkälle edenneessä elimen vajaatoiminnassa ainoa hengen pelastava hoitomuoto saattaa olla elinsiirto. Elinsiirroista on tullut osa vakiintuneita hoitokäytäntöjä. Tavoitteena on, että kaikki potilaat, jotka tarvitsevat elinsiirtoa, saisivat siirteen oikea-aikaisesti ja yhdenvertaisesti.

Lääketieteellinen hoito on kehittynyt, mutta joskus tarvitaan varaosia.

Elinsiirto hoitomuotona

Suomessa elinsiirtojen tulokset ovat erittäin hyvät kansainvälisestikin vertailtuna. Siirtoelimistä toimii 85-95 % vuoden kuluttua ja viiden vuoden kuluttua yli 80 %. Suurimmalla osalla elinsiirtopotilaista fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi kohenee ja osa pystyy palaamaan takaisin työelämään. Elinsiirto on kustannustehokas hoitomuoto. Munuaisensiirto säästää yli 800 000 euroa yhteiskunnan varoja dialyysihoitoon verrattuna.

Elinsiirteitä tarvitaan lisää

Jatkuva pula sopivista elinsiirteistä on suurin haaste elinsiirtotoiminnalle. Suomessa odottaa elinsiirtoa jatkuvasti noin 450 henkilöä. Lähes kaikki siirrettävät elimet saadaan aivokuolleilta elinluovuttajilta. Munuaissiirto voidaan tehdä myös elävältä luovuttajalta ja näitä siirtoja lisäämällä saataisiin lyhennettyä viime vuosina pidentynyttä munuaissiirteen odotusaikaa. Kaikki suomen elinsiirrot tehdään keskitetysti Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa.

Elinluovutus- ja elinsiirtotoiminnan kehittäminen

Hyvin toimiva elinsiirtotoiminta edellyttää, että koko elinluovutus- ja elinsiirtoketju sekä moniammatillinen yhteistyö toimivat saumattomasti. Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman asiantuntijaryhmän esityksen pohjalta on laadittu elinluovutusta ja elinsiirtoja koskeva kansallinen toimintasuunnitelma vuosille 2015-2018. Samalla perustettiin valtakunnallinen elinluovutustoiminnan ohjausryhmä kehittämään, ohjaamaan ja seuraamaan toimintaa.