Mitä eri asioista ja kokemuksista muistamme, riippuu usein siitä, miten kiinnostava asia meistä on. Kannattaa siis vaikkapa uutisia kuunnellessa yrittää löytää se itseä kiinnostava yksityiskohta ja laajemminkin pohtia omaa mielipidettä asiasta. Voi myös miettiä, mitä tunteita uutinen herättää. Samalla voi miettiä, mitä tietää kyseisestä asiasta ennestään ja yrittää liittää uusi tieto aiemmin tuttuun sisältöön.
Keskittyminen muistettavan asian tärkeimpään sisältöön estää muistia kuormittumasta epäoleellisilla yksityiskohdilla. Keskittyminen on muutenkin muistille tärkeää. Montaa asiaa ei kannata yrittää tehdä kerralla, eikä antaa ajatusten vaeltaa muihin asioihin.
Sanallista muistettavaa voi koittaa muuntaa kuvalliseen muotoon. Näin näkömuisti tukee kielellistä muistia. Nimiin voi koittaa keksiä eläviä mielikuvia: esimerkiksi herra Vuorisen voi kuvitella seisomaan korkean vuoren huipulle – epätodellinen tilanne toimii muistivihjeenä ja auttaa palauttamaan nimen myöhemmin mieleen. Myös miellekartta tai käsitekartta ("mind map") on paitsi tiivistelmä luetusta tekstistä myös visuaalinen esitys sen keskeisistä sisällöistä.
Muistettavaa asiaa kannattaa kerrata mielessä aika ajoin ja miettiä samalla siitä luomiaan mielikuvia.
Mieleen painettavaa ainesta voi luokitella ja järjestää loogisiin ryhmiin (kuten ostoslista vihannesosastolta, lihatiskiltä ja kylmäkaapeilta haettaviin tuotteisiin, kuivatuotteet, juomat ja niin edelleen). Ryhmät toimivat hakuvihjeinä, kun asioita hakee muistista.
Tulevaisuudessa hoidettavia asioita voi etukäteen kuvitella tapahtuvaksi tietyssä paikassa. Sitten kun tilanne on käsillä, paikka antaa vihjeen toimitettavasta asiasta.
Mitä enemmän kiinnittää huomiota mieleenpainettavaan asiaan, keksii muisivihjeitä ja tekee työtä asian parissa, sitä helpompi se on myöhemmin muistaa.