Aivoperäiset oireet ovat ihmisille usein vieraita, eikä niiden tiedostaminen, tunnistaminen ja ymmärtäminen ole aina helppoa. Sairastuneelle tai vammautuneelle tulee tarjota tietoa tapahtuneesta ja sen vaikutuksista toimintakykyyn – tarvittaessa toistuvasti. Etenkin alkuvaiheessa läheisten näkemykset ja apu ovat tärkeitä. Läheiset voivat myös huolehtia toipumisen aikana turvallisuudesta ja motivoida kuntoutumaan.
Palautteen saaminen toiminnasta tärkeää
Toiminnassa ilmeneviä ongelmia on hyvä tuoda esille rauhalliseen ja kannustavaan sävyyn. Oiretiedostuksen koheneminen on joskus pitkä prosessi, eikä vaikeuksien osoittaminen välttämättä saa sairastunutta heti ymmärtämään tilannettaan. Väittely ei auta ja voi sen sijaan johtaa vain turhautumiseen ja ristiriitoihin ihmissuhteissa. Tilanne voi olla omaisille kuormittava ja vaatia kärsivällisyyttä.
Oiretiedostamattomuuden yhteydessä voi ilmetä myös muita aivojen tiedonkäsittelyn ongelmia, jotka tulisi ottaa huomioon. Esimerkiksi muistivaikeuksien vuoksi henkilö ei välttämättä pysty painamaan mieleen kokemuksia muuttuneesta toimintakyvystä.
Sairastuneen mielialaa on hyvä tarkkailla. Oiretiedostamaton henkilö voi olla korostuneenkin hyväntuulinen, mutta ymmärryksen lisääntyessä mieliala saattaakin kääntyä alavireiseksi. Mielialan hoito on tärkeää kuntoutumista ajatellen.
Mistä löytää apua?
- Tietoa voi etsiä omatoimisesti ja sitä on esimerkiksi täällä Aivotalossa.
- Neuropsykologinen kuntoutus voi auttaa oireiden tunnistamisessa – joskus oiretiedostuksen kohentuminen nouseekin kuntoutuksen tärkeimmäksi tavoitteeksi.
- Niin henkilö itse kuin hänen lähipiirinsäkin voivat hyötyä vertaistuesta ja potilasyhdistysten tai Kelan järjestämästä sopeutumisvalmennuksesta. Keskustelemalla samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa voi saada uusia mahdollisuuksia ymmärtää omaa tilannettaan ja oireitaan.