Kun aivovamman vakavuutta arvioidaan, mitataan tajuttomuuden kestoa ja syvyyttä, vamman jälkeisen muistiaukon pituutta, lääkärin tutkimuksissa todettuja neurologisia eli keskushermostoperäisiä oireita ja löydöksiä sekä aivojen kuvantamistutkimusten tuloksia.
Aivovammojen luokittelu Suomessa perustuu Käypä Hoito -suositukseen. Aivotärähdyksellä tarkoitetaan erittäin lievää aivovammaa, johon ei liity esimerkiksi hetkellistä pidempää tajunnanmenetystä tai muistiaukkoa. Lievässä aivovammassa ei todeta merkittäviä pään kuvantamislöydöksiä, mutta erilaisia neurologisia oireita, tajunnanmenetys tai muistiaukko voi esiintyä. Voit lukea aivovammojen luokittelusta seuraavasta linkistä:
Aivovamman vaikeusasteen määrittelyllä on tärkeä merkitys, kun arvioidaan potilaan jatkohoito- ja kuntoutustarvetta sekä ennustetta. Aivotärähdyksen jälkioireet korjaantuvat yleensä viimeistään muutamissa päivissä. Lievien aivovammojen toipumisennuste on myös hyvä ja oireet ohittuvat useimmiten muutamissa päivissä tai viikoissa.
Keskivaikeasta ja vaikeastakin aivovammasta voi toipua lieväoireiseksi tai oireettomaksi, mutta esimerkiksi vaikea aivovamman jälkitila edellyttää, että alkuvaiheen tapahtumatiedot ja kuvantamislöydökset viittaavat myös vaikeaan aivovammaan. Keskivaikean tai vaikean aivovamman jälkitila voi olla lievä, mutta lievän aivovamman aiheuttama jälkitila ei voi olla keskivaikea tai vaikea.
Heti vamman jälkeen on kuitenkin joskus vaikeaa arvioida, onko kyseessä aivotärähdys vai vakavampi aivovamma. Jos tapahtumalla ei ole silminnäkijöitä, on vamman vaikeusasteen arviointi erityisen vaikeaa – aivovamman saanut ei välttämättä itse muista vammaa edeltäneitä ja seuranneita tapahtumia. Erityisesti samanaikainen päihteiden käyttö vaikeuttaa aivovamman vakavuuden arviointia. Tällöin lääkäri saattaa ottaa potilaan yön yli seurantaan sairaalaan tai pyytää aivojen tietokonetomografia (TT) –kuvan vakavampien vammojen poissulkemiseksi.