Muistisairaan käytösoireiden lääkehoito

Psykoosilääkkeen käytön syitä ovat aggressio, agitaatio eli kiihtymys, ja vaikeat toimintakykyä ja turvallisuutta uhkaavat aistiharhat tai harhaluulot. Psykoosilääkkeet saattavat aiheuttaa neurologisia haittaoireita kuten jäykkyyttä, mutta nykyaikaisilla uudemmilla lääkkeillä haitat ovat selvästi harvinaisempia kuin aiemmilla perinteisillä psykoosilääkkeillä. Psykoosilääkkeet saattavat joskus madaltaa verenpainetta tai aiheuttaa sydämen johtumisongelmien esiintuloa. Myös riski kaatumiselle voi lisääntyä. Näitä kaikkia haittaoireita voi yleensä hallita hitaalla lääkehoidon aloituksella, varovaisilla annosnostoilla ja maltillisella kokonaisannoksella. Psykoosilääkkeen tarve useimmiten loppuu viimeistään 4-5 kuukauden kuluttua, minkä vuoksi säännöllinen potilaan voinnin seuranta on tarpeen. Joskus psykoosilääkettä joudutaan käyttämään pidempiaikaisesti, varsinkin jos käytösoireilu on ollut alkuvaiheessa voimakasta.

Vaikka tutkimusnäyttöä ei ole lievien muistisairauteen liittyvien masennusoireiden hoidossa, ihminen yleensä hyötyy masennuslääkkeestä, jos hänellä on ollut jo terveenä ollessaan taipumusta masennukseen. Erityisesti keskivaikeassa ja vaikeassa masennustilassa masennuslääkitys on paikallaan. Lisäksi masennuslääkitystä voidaan käyttää levottomuuden, vaikean ahdistuneisuuden ja agitaation hoidossa. Kliinisen kokemuksen perusteella masennuslääkkeet voivat kuitenkin joissain tapauksissa lisätä muistisairaan levottomuutta tai pahentaa harhaoireita. Masennuslääkitystä suunniteltaessa pyritään yksinkertaisuuteen siten, että aloitetaan yksi masennuslääke kerrallaan. Mikäli minkäänlaista helpotusta masennusoireisiin ei ole tullut kahteen kuukauteen mennessä aloituksesta, valmiste voidaan vaihtaa toiseen. Masennuslääkkeen tarvetta on arvioitava säännöllisesti. Ensimmäisen masennuksen yhteydessä lääkehoidon kesto voi olla puoli vuotta, mutta uusiutuvan masennuksen hoidossa pidempiaikainen lääkitys saattaa olla tarpeen estohoitona.

Valmistetta valittaessa kiinnitetään huomio siihen, että kokonaislääkitys haittojen osalta ei nouse liian suureksi. Masennuslääkkeistä tavallisimmin käytetään ns. serotoniinin takaisinoton estäjiä (SSRI). Laajakirjoisempia masennuslääkkeitä saatetaan tarvita, mikäli ensimmäinen lääkevaihtoehto ei helpota oireita riittävästi tai masennus on voimakasoireinen. Mikäli kyseessä on hyvin vaikea-asteinen masennus, jossa todellisuudentaju häiriintyy, lääkitykseen yleensä lisätään psykoosilääke.

SSRI-lääkkeiden ja laajakirjoisemman masennuslääkkeen venlafaksiinin käyttöön voi liittyä suola-arvon laskua, minkä vuoksi seerumin natrium (S-Na) mitataan aloittamisen jälkeen usein ainakin kertaalleen noin 1-2 viikon kuluttua. Myös verenpainetta on hyvä seurata aloituksen yhteydessä. Erityisesti SSRI-lääkkeet saattavat joidenkin veren hyytymistä estävien lääkkeiden yhteiskäytön seurauksena lisätä verenvuototaipumusta. Lisäksi lääkkeen aloituksen yhteydessä voi esiintyä päänsärkyä tai pahoinvointia, jotka menevät ohi ensimmäisten viikkojen aikana.

Rauhoittavia lääkkeitä, eli bentsodiatsepiineja, voidaan määrätä muistisairauksien käytösoireiden hoitoon hyvin lyhytaikaisesti, lähinnä siksi ajaksi, kunnes peruslääkitys saadaan hoitotasolle. Esimerkiksi masentuneen ihmisen ahdistuneisuutta voidaan hoitaa pienellä annoksella rauhoittavaa lääkettä, kunnes masennuslääkitys alkaa tehota oireisiin. Bentsodiatsepiineja voidaan käyttää ennakoivasti myös sellaisissa arkisissa tilanteissa, joissa muistisairas kokee voimakasta ahdistusta, esimerkiksi ennen suihkussa käyntiä. Muistisairauksien hoidossa käytetään keskipitkävaikutteisia bentsodiatsepiineja. Bentsodiatsepiineihin on yhdistetty haittoja kuten kaatumisvaaran lisääntyminen ja liiallinen väsymys. Joissakin muistisairauksissa rauhoittavat lääkkeet paradoksaalisesti aiheuttavat käytösoireiden lisääntymistä. Ne saattavat aiheuttaa joillekin potilaille myös tiedonkäsittelyn vaikeuksia, jotka kuitenkin palautuvat lääkkeen lopettamisen myötä.

Muistisairauksien käytösoireiden hoidossa käytetään joskus myös alun perin epilepsian hoitoon kehitettyjä lääkkeitä kuten natriumvalproaattia. Sen tehosta käytösoireiden hoidossa ei ole juuri tutkimusnäyttöä, mutta kliinisen kokemuksen mukaan se voi helpottaa potilaan voimakasta ärtyneisyyttä, aggressiopuuskia, kiihtyneisyyttä ja mielialan vaihteluita ja joissain tapauksissa myös ahdistuneisuutta. Natriumvalroaattihajoaa pääasiassa maksassa - hoidon aikana seurataan maksa-arvoja.

Melatoniini on aivojen käpyrauhassolujen tuottama hormoni, joka tahdistaa yöunta. Koska ikääntyessä ja muistisairauteen liittyen melatoniinin eritys vähenee, unihäiriöiden lääkkeettömien hoitojen lisäksi voi melatoniinista olla apua nukahtamiseen ja unessa pysymiseen. Väsyttäviä mielialalääkkeitä saatetaan pienillä annoksilla määrätä unilääkkeeksi, mikäli muut hoitokeinot eivät auta. Varsinaisia unilääkkeitä ei pääsääntöisesti tule käyttää, sillä niiden haitat ylittävät mahdolliset hyödyt.