Jos epilepsiakohtaukset eivät uusiudu kahden vuoden seurannassa ja lääkitys on käytössä, voi epilepsiaa sairastava palvella avustavissa palvelustehtävissä, esimerkiksi esikunta- tai huoltoalojen tehtävissä (palveluskelpoisuusluokassa B). Myös pidempään epilepsiaa sairastanut voi kuulua palveluskelpoisuusluokkaan B, jos neurologi katsoo riittävän todennäköiseksi, ettei hän saa epileptisiä kohtauksia palveluksen aikana. Samaan palveluskelpoisuusluokkaan kuuluvat kahden vuoden seurannan jälkeen nekin nuoret, joilla on ollut yksittäinen epileptinen kohtaus, joka ei ole johtanut lääkitykseen. Epilepsiaa sairastavat vapautetaan yleensä valvomista edellyttävistä tehtävistä.
Käytännössä A-luokkaan eli taistelujoukkoihin, joissa on selvittävä kenttäoloissa, on mahdollista päästä ainoastaan silloin, jos epilepsia (lähinnä eräät lapsuusiän hyvänlaatuiset epilepsiat) katsotaan täysin parantuneeksi (potilas on ollut oireeton ilman lääkitystä vähintään 5 vuotta). Tässäkään tapauksessa epilepsiaa sairastanut ei sovellu eräisiin erityistehtäviin, kuten lentäjäksi. Epilepsian taustalla oleva sairaus ja mahdolliset epilepsiaan liittyvät muut oireet kuin kohtaukset otetaan myös huomioon palveluskelpoisuuden arvioinnissa.
Jos epilepsiakohtauksia ilmenee seurannassa asianmukaisesta hoidosta huolimatta, henkilö vapautetaan rauhanajan palveluksesta (palveluskelpoisuusluokkaan C).