Lääkkeet luokitellaan ryhmiin vaikutusmekanisminsa mukaisesti.
Näistä ryhmistä voidaan käyttää joko vain yhtä lääkettä tai useamman ryhmän lääkkeitä samanaikaisesti. Lääkkeitä on hyvä käyttää säännöllisesti päivittäin.
Edenneestä Parkinsonin taudista puhutaan, kun suun kautta otettava lääkitys ei riittävästi korjaa motorisia oireita. Tuolloin suun kautta otettavien lääkkeiden rinnalle tai tilalle voidaan harkita syväaivostimulaatiota, suolensisäistä nestemäisen levodopan annostelua tai apomorfiinilääkeainetta annostelevaa pumppua.
MAO-B-estäjät estävät nimensä mukaisesti MAO-B-entsyymiä, joka pilkkoo dopamiinia aivoissa. Näin dopamiinin vaikutus kestää pidempään aivoissa. Tähän lääkeryhmään kuuluvat selegiliini ja rasagiliini. Näitä lääkkeitä käytetään usein taudin alkuvaiheessa ja myös lisälääkkeinä levodopaan yhdistettynä. MAO-B-estäjät on hyvä ottaa aamusta, koska ne saattavat aiheuttaa unettomuutta.
Dopamiiniagonistit vaikuttavat dopamiinin tavoin hermosoluissa. Parkinsonin taudin hoito aloitetaan usein dopamiiniagonistilla, mutta lääkettä voidaan käyttää myös levodopan ohella. Niiden teho on levodopaa hieman heikompi. Tähän lääkeryhmään kuuluvat pramipeksoli, ropinoroli ja laastarina annosteltava rotigotiini. Näiden lääkkeiden haittana voi esiintyä impulssikontrollin häiriöitä, jotka voivat näkyä peli- tai ostoshimona. Lisäksi lääkitys voi aiheuttaa huimausta, pahoinvointia ja verenpaineen laskua. Yleensä lääkeannosta laskemalla näistä haitoista päästään eroon.
Levodopa-lääkitys on tehokkain lääkemuodoista. Levodopa imeytyy ohutsuolen seinämästä aminohappojen (proteiinien) tavoin ja kulkeutuu verenkierron mukana aivoihin, jossa se muuntuu dopamiiniksi. Proteiinipitoinen ruoka voi hidastaa levodopan imeytymistä, minkä vuoksi lääke olisi hyvä ottaa tyhjään vatsaan (30-60 min ennen ruokailua). 5 - 10 vuoden käyttövuoden jälkeen moni levodopaa käyttävistä saa haittavaikutuksena motorisia tilanvaihteluita ja pakkoliikkeitä.
COMT-estäjät entakaponi ja tolkaponi estävät aivojen ulkopuolella levodopaa hajottavaa COMT-entsyymin toimintaa ja lisäävät näin levodopan määrää. Lääkettä käytetään yleensä lisälääkkeenä levodopan kanssa, kun on alkanut esiintyä tilanvaihteluita. Entakaponi voi värjätä virtsaa rusehtavaksi. Tolkaponi on erityisluvallinen valmiste, jonka aikana on seurattava maksan toimintakokeita.
Vapinan hoitoon voidaan etenkin alkuvaiheessa kokeilla myös verenpainelääkkeenä tunnettua beetasalpaajaa (propranolia). Antikolinergia (biperideeni) käytetään harvakseltaan nuorilla potilailla vapinan hoitoon. Antikolinergisten lääkkeiden haittavaikutuksiin kuuluvat syljen erityksen vähentyminen, virtsaamisvaikeus ja huimaus. Beetasalpaajaa käytettäessä on tärkeää seurata verenpainetta ja syketasoa.
Amantadiinia käytetään tilanteissa, jolloin levodopa-hoidon aikana on kehittynyt pakkoliikkeitä.
Päivitetty 2.3.2022
