Syväaivostimulaatio (DBS) Parkinsonin taudin hoidossa

Parkinsonin taudin oireet huomattavasti vaikeuttavat elämääsi eikä lääkehoidolla enää yrityksistä huolimatta saada toimintakykyäsi kohenemaan.

Sinun terveydentilasi ja henkinen hyvinvointisi ovat Parkinsonin tautia lukuun ottamatta kohtuulliset tai hyvät. Jos Parkinsonin taudin oireita saadaan lievittymään, sinulla on edellytyksiä ja halukkuutta aktiiviseen ja mielekkääseen elämään.

Stimulaattori on edenneen taudin hoitomuoto. Se vaatii aivoleikkauksen ja hoitoon sitoutumista. Parkinsonin taudin valtakunnallisessa Käypä hoito –ohjeessa on määritelty kenelle stimulaattorihoitoa voidaan harkita. 

• Parkinsonin taudin tulisi yleensä olla kestänyt vähintään 5 vuotta. Tässä vaiheessa on Parkinson plus -oireyhtymää sairastavat diagnosoitu joukosta. Parkinson plus -oireyhtymissä stimulaattorista ei ole apua.  

• Jos potilaalla on lääkehoitoon reagoimaton, vaikea lepovapina, voidaan stimulaattoria harkita laitettavaksi jo varhaisemmin.  

• Hoitoon ryhdyttäessä potilaan tulee ymmärtää, ettei kyseessä ole Parkinsonin tautia parantava vaan oireita lievittävä hoito. Stimulaattori ei estä taudin etenemistä, mutta hoitaa oireita pitkäaikaisesti. 

• Pääsääntöisesti stimulaattoreita asetetaan < 70-vuotiaille, mutta ikäraja ei ole ehdoton.  

• Potilaan somaattisen terveydentilan tulee olla muuten hyvä tai kohtalainen, jotta leikkaus ei muodostaisi potilaalle tavallista suurempaa riskiä. Verenohennuslääkitys saattaa muodostaa esteen, mikäli sitä ei kyetä tauottamaan leikkauksen ajaksi. 

• Dementian tasoinen toimintakyvyn heikentyminen tai hankala psykiatrinen sairaus ovat vasta-aiheita, koska nämä vaikeuttavat laitteen käyttöä ja siihen sopeutumista.  

• Sairauksien poissulkemiseksi potilaalle tehdään pään MRI kuvaus ja neuropsykologinen tutkimus parhaan levodopan lääkevasteen aikana (joko lähettävän neurologin toimesta oman alueen sairaalassa tai osastokäynnin yhteydessä), jotta voidaan varmistua, ettei potilaalla ole laaja-alaisempaa ja vaikeaa kognition heikentymää.  Lievä tiedonkäsittelyn eli kognition häiriö ei ole este hoidolle. 

• Parkinsonin taudin oireiden tulisi reagoida levodopalle. Neurologi tekee potilaalle levodopatestin tämän varmistamiseksi. Ennen hoitopäätöksen tekoa levodopa-testi tehdään kaikille osastolla. 

Liikehäiriösairauksien liitosta saat lisätietoa DBS-hoidosta.

Jos sinulla on hoitava neurologi, hän osaa antaa sinulle lisätietoa. Stimulaattoreita asetetaan Suomessa kuitenkin vain yliopistollisissa sairaaloissa ja osaaminen on keskittynyt näihin keskuksiin. Mikäli yhdessä hoitavan lääkärisi kanssa arvelette sinun olevan soveltuva tähän hoitomuotoon, niin lääkärisi tekee lähetteen arvioon syväaivostimulaation osaamiskeskukseen. Saat lisätietoa, jotta voit paremmin arvioida omaa halukkuuttasi hoitoon ja samalla arvioidaan, sovellutko tähän hoitomuotoon. Sinua ei siis lähetä stimulaattorin laittoon vaan arvioon siitä, onko hoitomuoto juuri sinulle sopiva. 

Aivoleikkauksessa neurokirurgi poraa kalloon kaksi pientä reikää, joiden kautta lankamaisen ohuet elektrodit ohjataan oikeaan paikkaan turvallista reittiä. Elektrodit eivät vaurioita aivoja. Elektrodien lisäksi leikkauksessa asetetaan pulssigeneraattori (akku) rintakehän alueelle ihon alle. Tämä virtalähde yhdistetään kahden ihonalaisen johdon avulla jo paikalleen asennettuihin elektrodeihin. Elektrodien ympäröimiä aivoalueita ärsytetään jatkuvalla sähköstimulaatiolla. Sähköstimulaatioon voidaan vaikuttaa erillisen, ulkoisen, säätölaitteen avulla muuttamalla asetuksia. 

Leikkaus kestää 3–6 tuntia. Se voidaan tehdä pääosin hereillä paikallispuudutuksessa ja pienin osin nukutuksessa, tai leikkaus voidaan tehdä kokonaan nukutuksessa riippuen hoitavan yksikön toimintatavasta. Sairaalajakson pituus on tavallisesti noin 3–5 vuorokautta. 

Toimenpiteeseen liittyy säätötoimenpiteitä, jotka pääsääntöisesti tehdään neurologien toimesta neurologian klinikassa. Näitä säätöjaksoja on heti leikkauksen jälkeen sekä noin 1, 2, 3 että 6 kuukauden kuluttua leikkauksesta. Parkinson lääkitys on tauolla noin 12 tuntia ennen stimulaattorin säätökäyntiä. 

Syväaivostimulaatiossa syötetään aivoihin sähkövirtaa pulssigeneraattorista elektrodien kautta. Lääkäri säätää pulssien kestoa, jännitettä ja taajuutta oireiden mukaan. Elektrodien määrä ja sijainti riippuu myös oireista. Parkinsonin taudissa DBS-hoidon kohteeksi on valikoitunut subtalaaminen tumake (STN) ja globus pallidus interna (GPi), jotka ovat niitä aivojen syviä osia, joiden stimulointi muokkaa sairauden kannalta keskeisiä aivokuoren ja tyvitumakkeiden välisiä piirejä. 

Hoidon tavoitteena on löytää ihanteelliset säädöt, jolloin stimulaatio lievittää Parkinsonin taudin motorisia oireita; vapinaa, jäykkyyttä ja liikkeiden jähmeyttä sekä tasaa tilan päivittäistä vaihtelua. Myös potilaan levodopa-annosta pystytään useinkin pudottamaan stimulaatiohoidon aikana. 

Stimulaattoria joudutaan säätämään useita kertoja toimenpiteen jälkeen optimisäätöjen löytämiseksi. Lääkärin tekemien asetusten lisäksi potilaalla on oma potilassäädin, jonka avulla hän voi tarvittaessa pysäyttää ja käynnistää hoidon ja tehdä myös muutoksia säätövarojensa puitteissa, yleisimmin nostaa tai laskea virtaa. Potilaan säätölaitteen käyttö opetetaan leikkauksen jälkeen. Potilas on oman sairautensa asiantuntija ja osallistuu siten aktiivisesti hoitonsa arviointiin. 

DBS-hoidon vaste on yksilöllinen ja vastetta voidaan arvioida vasta alkusäätöjen jälkeen, usein noin 6 kuukauden kohdalla.  

Hoito ei hidasta sairauden etenemistä, ja tämän vuoksi DBS-vasteen kesto on myös yksilöllinen. Tutkimusten mukaan DBS-hoidosta voidaan saada vastetta ainakin 5–7 vuoden ajan, mutta myös tutkimuksia hoitovasteen kestämisestä yli 10 vuoden ajan on julkaistu.