Aivovammasta toipuminen on hyvin yksilöllistä ja siihen vaikuttavat muun muassa potilaan vammat, peruskunto ja muut sairaudet. Kaikki vaikeammankaan vamman saaneet eivät välttämättä tarvitse osastohoitoa alkuvaiheessa.
Vuodeosastolla huolehditaan perushoidosta ja tuetaan itsenäiseen toimintaan potilaan voinnin mukaan. Vuodeosastolla pyritään mahdollisimman nopeasti palaamaan normaaliin elämänrytmiin. Liikkuminen osastolla aloitetaan varovasti ja henkilökunnan valvonnassa. Jos vammasta on tullut esimerkiksi toisen puolen raajojen heikkoutta, on apuvälineiden oikea käyttö tärkeää. Aivovamman jälkeen voi myös esiintyä huimausta, jolloin tarvitaan liikkumisen apuvälineitä. Tärkeää on totuttaa elimistöä pystyasentoon, koska pitkä vuodelepo hidastaa kuntoutumista. Alkuvaiheessa liikkuminen saattaa väsyttää potilasta ja riittävän levon ja liikkumisen kanssa joudutaankin usein tasapainoilemaan.
Kuntoutus alkaa heti, kun potilaan vointi on riittävän vakaa. Kuntoutumisen edetessä pyritään harjoittelulla tukemaan kuntoutujan omatoimisuutta. Kuntoutumisen seurannassa painottuu kuntoutujan oireiden ja toiminta- ja työkyvyn arviointi. Kuntoutuksen tavoitteet ja tarve arvioidaan moniammatillisen tiimin kesken, johon terapeuttien (neuropsykologi, toimintaterapeutti, fysioterapeutti ja puheterapeutti) lisäksi kuuluvat lääkäri, hoitajat, sosiaalityöntekijä ja kuntoutusohjaaja.
Vuodeosastolla potilaan kuntoutusta jatketaan ja kuntoutus pyritään yhdistämään potilaan päivittäisiin toimintoihin tavoitteena omatoimisuus. Sairaalahoidon aikana on tärkeää liikkua riittävästi, sillä pitkä vuodelepo heikentää merkittävästi yleiskuntoa ja lihasvoimaa.
Toipuminen etenee vähitellen ja vaihtelee yksilöllisesti. Toipilasaikana ja kotiutumisen jälkeen on tärkeää liikkua oman voinnin mukaan, mutta aluksi voimakasta fyysistä rasitusta on syytä välttää. Ulkoilu ja kevyet kotiaskareet ovat eduksi kuntoutumiselle. On hyvä muistaa, että toipilasaikana väsymistä voi esiintyä enemmän, joten aktiviteetteja on hyvä jaksottaa päivän mittaan. Myös lepo on osa kuntoutumista. Jotta omatoimisuus ja liikkuminen edistyvät, arjen tulisi olla kuntouttavaa. Tällöin myös läheisten tuki on tärkeää.