Yleisenä ongelmana Parkinsonin taudissa on liiallinen hikoilu. Tätä voi olla vain toispuoleisesti enemmän oireilevalla puolella tai paikallisesti vain kämmenissä tai jalkapohjissa. Toisilla hikoilua on kauttaaltaan. Jopa 60 prosentilla Parkinsonin tautia sairastavista on lämmönsäätelyn ongelmia.
Seuraa, paheneeko hikoilusi ennen seuraavaa levodopan ottoaikaa. Äkillinen hikoilu voi olla niin sanotun lääkevaikutuksen hiipumisoire (wearing off -oire). Toisille taas levodopan huippupitoisuuden aikana ilmenee hikoilua. Näin voi olla kohdallasi, jos koet että hikoilu pahenee levodopan oton jälkeen. Tällöin kerta-annoksen pienentäminen voi helpottaa oireita. Joillakin dopamiiniagonistin aloitus voi lisätä hikoilukohtauksia.
Kannattaa kiinnittää huomiota pukeutumiseen. Lämpimällä kelillä suosi kevyitä puuvillaisia vaatteita. Suosi antiperspirantteja deodorantteina, sillä hienhaju saattaa muuttua pistäväksi. Suihkussa kannattaa suosia haaleaa vettä kylmän veden sijaan.
Hankalassa hikoilussa voidaan kokeilla antikolinergista lääkitystä, mutta tämän lääkeryhmän lääkkeillä on herkästi haittavaikutuksia, kuten huimausta, suun kuivumista ja virtsaamisvaikeuksia. Joskus paikalliseen hikoiluun käytetään beetasalpaaja propranololia.
Liian vähäinen hikoilu
Joillakin voi hikoilu vähentyä Parkinsonin taudin myötä. Tämä on liiallista hikoilua harvinaisempi ilmiö. Varmista lääkärisi kanssa, ettei käytössäsi ole antikolinergisesti vaikuttavia lääkkeitä, jotka voisivat johtaa vähentyneeseen hikoiluun. Vähentynyt hikoilu voi johtaa epämiellyttävään oloon rasituksessa, ja tällöin kannattaa viilentää ihoa suihkussa käymällä ja välttää saunomista.