Muistisairaita koskevat samat liikuntasuositukset kuin heidän ikätovereitaan. Liikkuminen ja harjoittelu tulee sovittaa yksilöllisesti henkilön toimintakyvyn, voinnin ja sairauden vaiheen mukaan.
Muistisairausdiagnoosin jälkeen sairastunut voi usein jatkaa aiempia harrastuksiaan ja liikuntatottumuksiaan. Liikkuminen voi koostua esimerkiksi kävelystä, koti- ja pihatöistä sekä muusta hyötyliikunnasta tai tavoitteellisemmasta harjoittelusta, kuten kuntosaliharjoittelusta ja ohjatusta ryhmäliikunnasta.
Säännöllinen liikunta auttaa ylläpitämään lihasvoimaa, tasapainoa ja liikkumiskykyä. Lisäksi liikunta voi tukea tiedonkäsittelytoimintoja, vähentää kaatumisriskiä, helpottaa päivittäisistä toiminnoista selviytymistä sekä parantaa mielialaa ja unen laatua.
Liikkumisen tukeminen sairauden edetessä
Sairauden edetessä muistisairauden oireet voivat vaikeuttaa esimerkiksi liikunnan aloittamista, ohjeiden muistamista tai ryhmässä toimimista. Myös kipu, väsymys ja epävarmuus omasta pärjäämisestä voivat vähentää liikkumista.
Muistisairaat tarvitsevat usein kannustusta ja tukea läheisiltä sekä hoito- ja kuntoutusalan ammattilaisilta. Liikkumisen tukemisessa on tärkeää huomioida sairastuneen omat toiveet, kiinnostuksen kohteet ja toimintakyky. Liikunnan tulee olla turvallista, mielekästä ja riittävän kuormittavaa.
Liikkumisen tulee perustua henkilön hoito- ja kuntoutussuunnitelmaan ja muuttuvaan toimintakykyyn. Sairauden edetessä liikkumisen ja kuntoutuksen suunnittelussa korostuvat yksilöllisyys ja lyhyet päivittäiset liikkumisjaksot. Liikkumismahdollisuuksia tulee tarjota myös yhteisöllisen ja ympärivuorokautisen asumisen palveluissa.